Työttömyys, nuoret ja aktivointi : Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla

Abstract

The aim of this social work dissertation is to better understand the coping strategies of long-term unemployed young people in the labour market. The research questions of the dissertation are threefold: (1) how to describe theoretically the coping strategies of long-term unemployed youth, (2) how the life course of long-term unemployed youth determines their coping strategies in the labour market, and (3) what the influence of youth coping strategies is for active labour market and social policies. The dissertation data are based on life-course interviews with 28 long-term unemployed young people from the city of Jyväskylä, Finland, conducted from 2012 to 2013. The analysis of the data follows the principles of Derek Layder’s adaptive theory. The theoretical framework for the interpretation of the data is based on coping theories and Anthony Giddens’ structuration theory. This doctoral thesis synthesises structuration theory and coping theories to create an extended stratification model of the agent which is suitable for the empirical interpretation of the coping strategy needs of long-term unemployed young people. The analysis suggests that the coping strategies of long-term unemployed young people in the labour market are explained by a lack of realistic opportunities and by accumulating adversities in their life course. The accumulated adversities in the lives of the young people interviewed had generally started in childhood and results in permanent behavioural changes over time. Young people also appear to lack realistic employment prospects, as they face significant difficulties in meeting employers’ recruitment requirements. As a result, the patterns of behaviour under the unemployment obligations are emotionally burdensome for the long-term unemployed young people, which constitutes a significant incentive to adopt deviant patterns of behaviour. Therefore, the logic of action for long-term unemployed young people differs significantly from the initial assumptions of active labour market and social policies. The study also shows that well-designed activation measures, if properly timed and targeted, can help young people to rehabilitate and enter the labour market. The results of the study suggest that the activation measures with a threat of sanctions should not be targeted at the most disadvantaged young people, as for them such measures can lead to even greater problems.

Keywords: young people, long-term unemployment, activation, coping

Tämän sosiaalityön väitöskirjan tavoite on ymmärtää nykyistä paremmin pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisia ratkaisuja työmarkkinoilla. Väitöskirjan tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) miten pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisia valintoja voidaan kuvata teoreettisesti, 2) miten pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänkulku määrittää heidän elämänhallinnallisia strategioitaan työmarkkinoilla ja 3) mikä on nuorten elämänhallinnallisten valintojen merkitys aktiiviselle työvoima- ja sosiaalipolitiikalle. Väitöskirjan aineisto perustuu 28:n pitkäaikaistyöttömän jyväskyläläisnuoren elämänkulkuhaastatteluun, jotka on tehty vuosina 2012–2013. Aineiston analyysissä on noudatettu Derek Layderin adaptiivisen teorianmuodostuksen periaatteita. Aineiston tulkinnan teoreettinen viitekehys perustuu elämänhallinnan käsitteistöön ja Anthony Giddensin rakenteistumisteoriaan. Väitöstutkimuksessa on luotu rakenteistumisteorian ja elämänhallintaan liittyvien teoretisointien synteesinä laajennettu toiminnan kerrostuneisuuden malli, joka soveltuu pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisten valintojen empiiriseen tulkitsemiseen. Aineiston analyysin perusteella pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisia valintoja työmarkkinoilla selittävät realististen mahdollisuuksien puute sekä heidän elämänkulkuunsa kasautuvat vastoinkäymiset. Haastateltujen nuorten elämään kasautuvat vastoinkäymiset olivat alkaneet yleensä heidän lapsuudessaan ja ne aiheuttivat aikojen saatossa pysyviä käyttäytymismuutoksia. Nuorilta näyttää puuttuvan myös realistiset työllistymismahdollisuudet, koska heillä on merkittäviä vaikeuksia työnantajien rekrytointivaatimusten täyttämisessä. Realististen mahdollisuuksien puutteen vuoksi työttömiä koskevien velvoitteiden mukaiset toimintamallit ovat pitkäaikaistyöttömille nuorille henkisesti raskaita, mikä muodostaa merkittävän kannustimen poikkeavien toimintamallien omaksumiselle. Tämä tutkimus osoittaa myös, että hyvin suunnitellut aktivointitoimenpiteet voivat oikein ajoitettuna ja kohdennettuna auttaa nuoria kuntoutumaan ja työllistymään työmarkkinoille. Tutkimustulokset problematisoivat vastikkeellisten aktivointitoimenpiteiden kohdentamista kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin, koska heidän osaltaan aktivointi voi johtaa entistäkin suurempiin ongelmiin.

Avainsanat: nuoret, pitkäaikaistyöttömyys, aktivointi, elämänhallinta