”Olisihan se tärkeää tietysti kysyä kaikilta” : lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen psykiatrian sosiaalityössä

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tehtävässä terveyssosiaalityössä. Tutkimuskysymyksinä ovat: Mitkä tekijät saavat ottamaan lähisuhdeväkivallan puheeksi ja mitkä seikat estävät lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista psykiatrian sosiaalityössä? sekä Millä tavoin puheeksi ottaminen tehdään? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on lähisuhdeväkivaltailmiötä koskeva tutkimus ja keskustelu. Tutkielman aineisto on kerätty 24.1.-5.3.2023 HUSin Psykiatriassa täysi-ikäisten potilaiden kanssa työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä käyttämällä eläytymismenetelmää (method of empathy-based stories MEBS). Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Tutkielman tulosten perusteella tekijät, jotka saavat ottamaan väkivallan puheeksi perustuvat työntekijän rutiiniin, intuitioon tai konkreettiseen havaintoon. Työntekijän rutiiniin perustuva kysyminen toistuu potilaasta riippumatta, eivätkä potilaasta lähtöisin olevat tekijät vaikuta siihen. Intuitioon perustuva kysyminen pohjautuu työntekijän tunteeseen, että tilanteessa on jotakin huomiota herättävää, jota ei kuitenkaan osata suoraan nimetä. Konkreettiseen havaintoon perustuva kysyminen puolestaan liittyy potilaan kertomaan, ulkoiseen olemukseen johonkin muuhun huomioon potilaan tämänhetkisessä tilanteessa tai hänen menneisyydessään. Havainto voi liittyä myös aiempiin kirjauksiin tai muiden työntekijöiden esiin tuomiin epäilyihin. Näistä tekijöistä kaksi jälkimmäistä voivat tapahtua sekä toisistaan riippumatta että limittäin. Yleisimpänä lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamista tukevana tekijänä kertomuksissa oli intuitioon perustuva kysyminen ja harvinaisimpana työntekijän rutiiniin perustuva kysyminen. Väkival-lasta kysytään joko suoraan tai aiheeseen johdatellen. Tulosten perustella väkivallan puheeksi ottamista estää kysymisen arvioiminen tarpeettomaksi eli ei väkivaltaa -oletus sekä näkemys, ettei väkivallan puheeksi ottaminen liity kyseiseen tapaamiseen. Syynä kysymättä jättämiselle voi olla se, ettei siihen ole tapaamisella aikaa. Kysyminen voidaan jättää myös tarkoituksella myöhempään ajankohtaan. Väkivallan puheeksi ottamista estää, mikäli kysymisen ajatellaan olevan potilaan edun vastaista. Kyseessä voi olla esimerkiksi potilaan turvallisuuden vaarantuminen.