Uskomuslääkintä on kansanterveydellisesti merkittävä ja vahvasti mielipiteitä jakava terveysviestinnän aihepiiri. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin terveysalan etujärjestöjen tuottamaa uskomuslääkinnän retoriikkaa. Tavoitteena oli selvittää, millaista kuvaa maailmasta uskomuslääkintä- ja biolääketiedealan etujärjestöt pyrkivät retoriikassaan esittämään ja miksi, sekä millä dramatistisen retoriikan keinoilla he pyrkivät näitä kuvia jakamaan yleisönsä kanssa.
Teoreettinen viitekehys rakentui dramatismin teoriasta ja analyysimetodista. Teorian keskeinen ajatus on, että kaikki viestintä on (kuin) draamaa ja siksi sitä voidaan tarkastella draamana. Metodologisina konsepteina tutkielmassa hyödynnettiin dramatismin teoriaan kuuluvia identifikaation, syyllisyys-puhdistautumis-pelastautumis -riittien ja edustavien anekdoottien konsepteja. Tutkimusaineisto koostui kolmesta uskomuslääkintäalan ja viidestä biolääketiedealan etujärjestön uskomuslääkintää käsittelevästä verkkotekstistä, jotka kerät
tiin järjestöjen omilta verkkosivuilta.
Tutkimustulosten mukaan etujärjestöjen kuvat maailmasta rakentuvat vastakkainasettelun ja oman ymmärryksen oikeellisuuden pohjalle. Uskomuslääkintäalan etujärjestöjen tekstien perimmäisenä motiivina on oman alan legitimiteetin rakentaminen, kuin myös irtautua syyllisyyden kokemuksista huonomaineisella ja epäeettisellä alalla toimisesta. Syyllisyys alan huonosta maineesta osoitetaan kriittisille toimijoille ja syyllisyys epäeettisellä alalla toimimisesta puolestaan hoitojen käyttäjille. Biolääketieteen etujärjestöjen tekstien motiivina on purkaa ja rakentaa oma legitimiteetti toimijoina uudelleen, kuin myös irtautua syyllisyydestä koskien omassa työssä epäonnistumisen kokemuksista. Syyllisyys näistä kokemuksista otettiin usein vastaan, mutta sitä osoitettiin myös muille sidosryhmille. Identifikaatio rakennettiin tieteellisen toiminnan ympärille, joka esitettiin kaiken tavoiteltavaksi määritellyn takeeksi. Samalla tuotettiin paljon vastustusta uskomuslääkintään liitettyjä ilmiöitä kohtaan. Uskomuslääkintäalan etujärjestöt puolestaan nojasivat identifikaatiossaan vahvasti sympatian osoittamiseen terveyttä ja auktoriteetteja kohtaan.
Uskomuslääkintäalan esittämää kuvaa maailmasta osoittautui määrittävän subjektiivinen, kokemusta painottava terveyskäsitys ja relativistinen ymmärrys tiedosta ja maailmasta. Sen näkökulma korostaa yksilötason vastuuta terveydellisistä valinnoista ja seuraamuksista. Biolääketiedealan tekstit esittävät vastuun näistä olevan kollektiivisesti sidosryhmien kesken jaettu. Biolääketiedealan esittämää kuvaa maailmasta on määrittämässä objektiivinen, tieteelliseen totuuteen nojaava käsitys terveydestä ja realistinen näkökulma tietoa ja maailmaa kohtaan.
Tämän tutkielman kontribuutio keskittyy teoreettiselle tasolle tarjoten kuitenkin joitain epäsuoria käytännön sovelluksia. Tulokset tarjoavat erityisesti tietoa siitä, millä keinoin terveysalan organisatoriset toimijat pyrkivät tuottamaan viestinnässään muutosta yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.
...
