Essays on postdeflationary substantive theorizing about truth

Abstract

This dissertation explores the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth. Postdeflationary theories define the concept of truth or the property of being a true truthbearer in a way that respects the deflationary desiderata of clarity, purity, and metaphysical simplicity, without a necessary commitment to the core negative thesis of the deflationary approach. Postdeflationary substantive theories acknowledge the complexity and explanatory utility of truth in understanding and defining other concepts and phenomena. The motivation for pursuing this study arises from the so-called contemporary crisis of truth, where a substantive understanding of truth is subjected to widespread skepticism, critique, and even cynicism both inside and outside of philosophy in formal and mundane discourse. To better understand this crisis, particular attention is directed towards the deflationary critique of substantive theories of truth, which is a prevalent point of discussion in contemporary literature on western analytic philosophy. By exploring the limits and philosophical sustainability of deflationary critique of substantive accounts of truth, valuable insight is gained about the contemporary crisis of truth and the potential for substantive theorizing about truth in general. This dissertation composes of an introduction and four original research publications that address two connected themes: exploration of the philosophical sustainability of deflationary critique of substantive theories of truth, and exploration of the prospects for development of the now popular substantive pluralist theories of truth. These themes constitute both negative and positive aspects in relation to analyzing the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth. The first part of this dissertation focuses on arguing against the widespread deflationary readings of W.V.O. Quine’s truth, who is widely interpreted as a prominent and influential deflationist in both the secondary literature on his philosophy and contemporary truth-theoretic debates more broadly conceived. The first essay demonstrates that Quine’s immanent conception of truth involves commitments that are incompatible with general and theory-specific framings of the deflationary thesis. The second essay demonstrates conflicts between Quine’s views and what has in recent literature been argued as strong and moderate variants of the deflationary thesis. In conclusion, these essays demonstrate that the widespread deflationary readings of Quine’s truth are mistaken, thus removing a prominent thinker from the deflationists ranks while simultaneously casting suspicion towards the philosophical sustainability of the deflationary approach in general. The second part of this dissertation explores the prospects of postdeflationary substantive theorizing about truth by analyzing the limits and prospects for development of the increasingly popular substantive pluralist theories. The third essay explores different ways in which semantic ambiguity poses trouble for current pluralist models. The fourth essay argues that to achieve the theoretical desiderata that pluralists ask from discourse domains, the latter ought to be individuated on ontological rather than topical grounds. In conclusion, these essays demonstrate that while current pluralist models involve shortcomings, they encompass potential for development and provide a viable prospect for sustainable postdeflationary substantive theorizing about truth.

Tässä väitöskirjassa tutkitaan totuutta koskevan merkityksellisen teoretisoinnin mahdollisuutta postdeflationistisessa viitekehyksessä. Postdeflationistiset teoriat kunnioittavat deflationistien pyrkimystä määritellä totuuden käsite tai totuudenkantajien totuusominaisuus selkeällä, itsenäisellä ja metafyysisesti yksinkertaisella tavalla ilman välttämätöntä sitoutumista deflationismin negatiivisiin väitteisiin. Merkitykselliset postdeflationistiset teoriat tunnustavat totuuden kompleksisuuden ja selitysvoiman muiden käsitteiden sekä ilmiöiden määrittelyssä ja ymmärtämisessä. Väitöskirjatutkimuksen keskeinen motivaattori on niin kutsuttu nykyaikainen totuuden kriisi, jossa totuuden käsite ja ominaisuus olla tosi totuudenkantaja kohtaavat laajaa skeptisismiä, kritiikkiä ja jopa kyynisyyttä filosofian ja tieteenalan sisä- ja ulkopuolella, sekä muodollisissa että vähemmän muodollisissa yhteyksissä. Tutkimus keskittyy erityisesti nykyaikaisen analyyttisen filosofian kontekstissa esiintyvään deflationistiseen kritiikkiin, joka on nykyaikaisen totuuden kriisin keskeinen osa-alue. Keskittymällä kyseiseen kritiikkiin, saamme arvokasta tietoa nykyaikaisesta totuuden kriisistä ja merkityksellisen postdeflationistisen totuutta koskevan teoretisoinnin mahdollisuudesta. Väitöskirja koostuu johdannosta ja neljästä itsenäisestä tutkimusjulkaisusta, jotka käsittelevät kahta toisiinsa liittyvää teemaa. Ensimmäinen teema on merkityksellisen totuutta koskevan teorian deflationistisen kritiikin filosofisen kestävyyden tutkimus. Tämä osa keskittyy erityisesti W.V.O. Quinen laajalle levinneiden deflationististen luentojen kiistämiseen. Vaikka Quine tulkitaan vaikutusvaltaiseksi deflationistiksi sekä hänen ajatteluaan käsittelevässä kirjallisuudessa että totuusteoreettisessa kirjallisuudessa laajemmin ymmärrettynä, ensimmäinen artikkeli osoittaa, että hänen immanentti totuuskäsityksensä sisältää deflationismin kanssa yhteensopimattomia sitoumuksia. Toinen artikkeli puolestaan osoittaa, että Quinen näkemykset totuudesta ovat ristiriidassa deflationismin sitovien ja vähemmän sitovien varianttien kanssa. Näiden artikkelien perusteella Quinen laajalle levinneet deflationistiset tulkinnat osoittautuvat virheellisiksi, näin poistaen vaikutusvaltaisen ajattelijan deflationistien tukijoukoista samalla herättäen epäilystä kyseisen ajattelusuuntauksen filosofista kestävyyttä kohtaan. Väitöskirjan toinen osa käsittelee suosiota keräävien totuuspluralististen teorioiden rajoja ja kehitysmahdollisuuksia. Kolmas artikkeli analysoi semanttisen monimerkityksellisyyden aiheuttamia ongelmia pluralistisissa viitekehyksissä. Neljäs artikkeli argumentoi, että pluralistien tulisi kehittää näkemystään väitelauseiden aloista saavuttaakseen filosofisesti kestävän määritelmän totuuden alakohtaisesta vaihtelevuudesta. Yhteenvetona nämä artikkelit osoittavat, että vaikka nykyiset pluralistiset teoriat sisältävät ongelmia, ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Pluralistiset teoriat tarjoavat siten arvokkaan vaihtoehdon filosofisesti kestävälle postdeflationistiselle totuutta koskevalle teorialle.