Liikuntaa tukeva vanhemmuus : 7–10-vuotiaiden lasten käsityksiä ja kokemuksia liikuntaa tukevasta vanhemmuudesta

Abstract

Vanhemmilla ja vanhemmuuskäytänteillä on useiden aiempien tutkimusten perusteella selvä yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden määrään, laatuun ja liikuntaan kohdistuvaan motivaatioon. Lisäksi itsemääräämisteorian mukaisten psykologisten perustarpeiden, autonomian, kompetenssin ja osallisuuden tarpeiden täyttymisellä on todettu olevan yhteys positiivisiin liikuntakokemuksiin ja liikuntamotivaation vahvistumiseen. Liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittyminen alkaa lapsuudessa, minkä vuoksi on tarpeellista tutkia lasten liikuntainnostukseen vaikuttavia tekijöitä lasten sosiaalisissa ja fyysisissä ympäristöissä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 7–10-vuotiaiden lasten kokemuksia liikuntaa tukevan vanhemmuuden tekijöistä. Tarkoituksena oli selvittää lasten kokemusten perusteella, mitkä tekijät vanhemmuudessa ja vanhemmuuskäytänteissä innostavat ja lannistavan lasten intoa liikkumiseen. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan Liikkuva perhe -hanketta maaliskuussa 2018. Täsmäryhmähaastatteluina toteutettuihin haastatteluihin osallistui 79 lasta kuudesta eri koulusta. Haastattelut alkoivat keskustelulla lasten piirustuksista, jonka jälkeen ne etenivät puolistrukturoidulla menetelmällä keskustellen valittujen teemojen ympärillä. Hermeneuttiseen lähestymistapaan nojaavassa tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään haastateltavien omia kokemuksia ja käsityksiä. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin, sekä teorialähtöistä aineistonanalyysiä hyödyntämällä. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tuotti liikuntaintoa tukevan vanhemmuuden tekijöistä seitsemän yläluokkaa. Liikuntaintoa lannistavan vanhemmuuden tekijöitä oli myös seitsemän yläluokkaa. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä aineisto luokiteltiin kolmeen kategoriaan, jotka perustuivat aihepiirin aiemmalle tutkimukselle.

Autonomian ja omaehtoisen liikunnan tukeminen, sekä vanhempien ja lapsen yhteinen fyysinen aktiivisuus olivat tärkeimpiä liikuntaintoa tukevan vanhemmuuden tekijöitä. Liikuntaintoa lannistavan vanhemmuuden tekijöistä merkittävimmäksi teemaksi nousi autonomian tarpeen sivuuttaminen. Siihen liittyvistä tekijöistä useimmin lasten kommenteissa toistuivat fyysistä aktiivisuutta rajoittavat säännöt, fyysiseen aktiivisuuteen pakottaminen sekä fyysisen aktiivisuuden kontrollointi. Yksittäisistä liikuntaintoa lannistavista tekijöistä eniten mainintoja sai kuitenkin jaksaminen. Huomionarvoista on, että liikuntaintoa tukevasta vanhemmuudesta kertovia ilmauksia oli yli kaksinkertainen määrä verrattuna liikuntaintoa lannistaviin ilmauksiin. Lapsilla voidaan todeta olevan luontaista intoa fyysiseen aktiivisuuteen. Liikuntaintoa lannistavat tekijät liittyvät enemmän ympäristöön ja vanhemmuuskäytänteisiin, kuin motivaatioon.