Henkilöhahmojen vuorovaikutus Pauliina Rauhalan romaanissa Taivaslaulu

Abstract

Tutkielma käsittelee Pauliina Rauhalan Taivaslaulun (2013) henkilöhahmojen vuorovaikutusta ja yhdistää viestinnän ja kirjallisuuden tieteenalat uudella tavalla. Viestinnän määrään perustuva ajattelu on olennainen osa romaanin vuorovaikutustilanteiden lajittelua ja sanallistamista. Kirjallisen vuorovaikutuksen malli, joka on alkujaan Gérard Genetten (1972) ja jota muut tutkijat ovat kehitelleet, selventää kirjallisen tekstin kerronnan kompleksisuutta. Malli sijoittaa henkilöhahmojen välisen vuorovaikutuksen kirjallisen kerronnan rakenteen sisälle. Kertomuksentutkimuksen dialogikäsitteen avulla kielellinen vuorovaikutus on mahdollista eriyttää kehon kielestä: kukin vuorovaikutuksen muoto näkyy tutkielmassa erillisenä ilmiönä.

Tutkielman keskiössä ovat kehon kieli, hiljaisuudet ja sanallinen vuorovaikutus. Tavoitteena on selvittää, minkälaista kehon kieltä ja hiljaisuuksia Taivaslaulussa on. Kielellisen vuorovaikutuksen tarkastelu keskittyy siihen, minkälaista painoarvoa ja merkitystä sillä on romaanin henkilöhahmojen kannalta. Sen puntarointi, miten vuorovaikutustilanteet onnistuvat henkilöhahmojen kesken, on olennainen osa tutkielmaa. Vuorovaikutuksen onnistumisen tarkastelussa on apuna Sarah Trenholmin (2017) psykologinen malli, jonka olennaisia osasia ovat vastavuoroisuus ja suodattuminen henkilön mielen, ajattelun ja asenteiden kautta.

Barbara Korten (1997) teos on tutkielman päälähde. Korte jakaa kehon kielen modaalisiin ja tarkoituksenmukaisen luokkiin, mikä on myös tutkielman pohjana. Fernando Poyatoksen (1993) tutkimus on mukana parakielen tunnistamisessa ja erittelyssä. Hiljaisuuden tyyppien ja typologian tunnistamisessa on apuna Katrin Meisen (1996) artikkeli. Idea hiljaisuuksien jakamiseen kielteisiin ja myönteisiin hiljaisuuksiin on lähtöisin Christian Mairilta (1996). Romaanissa korostuvat modaalisen luokan katse ja ruumiilliset reaktiot sekä parakieli. Tarkoituksenmukaisessa luokassa emotionaaliset ilmaukset ovat vahvimmin mukana. Kiinnostava havainto on, että vuorovaikutuksen muotoja on romaanissa mahdollista tarkastella erillään toisistaan: kullakin muodolla on omanlaisensa ja vaihtelevakin ilmaisuvoimansa, vaikka muodot ovat tavanomaisessa vuorovaikutuksessa tiiviissä yhteydessä toisiinsa.