Yksityissektorilla työskentelevien fysioterapeuttien käsityksiä puettavan liikesensoriikan käytöstä asiakastyössä

Abstract

Fysioterapeutit käyttävät liikkumisen ja liikkeen arvioinnissa pääasiallisesti kliinistä ja visuaalista havainnointia. Tämä on usein nopein ja edullisin tapa arvioida asiakkaan liikkumista, kuten esimerkiksi kävelyä, mutta se on altis virhetulkinnoille. Täten kiinnostus puettavaa liikesensoriikkaa, kuten IMU-laitteita (inertial measurement unit) kohtaan on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Huolimatta monista mahdollisista hyödyistä, niiden käyttöönotossa ja hyväksymisessä on edelleen haasteita terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yksityissektorin fysioterapeuttien käsityksiä puettavasta liikesensoriikasta ja sen käytön mahdollisuuksista asiakastyössä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, johon osallistui yhteensä seitsemän yksityissektorilla työskentelevää fysioterapeuttia. Tutkittavat rekrytointiin Karelia ammattikorkeakoulun VaPa- hankkeen työpajoista, missä fysioterapeutit pääsivät kokeilemaan puettavan liikesensoriikan laitteita käytännössä. Aineisto kerättiin yksilöllisillä teemahaastatteluina touko- kesäkuussa 2022. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja aineisto analysoitiin refleksiivisen temaattisen analyysin avulla.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena syntyi kolme pääteemaa; I) puettavan liikesensoriikan hyväksyttävyyden ehdot II) puettava liikesensoriikka fysioterapeutin apuvälineenä III) puettava liikesensoriikka liiketoiminnan tukena. Alateemoja syntyi kahdeksan; ”terapia-aika on asiakkaan aikaa”, ”käyttövarmuus on käytön edellytys”, ”sensori on silmää tarkempi”, ” mittausdatan hyödyntäminen toimintakyvyn arvioinnissa”, ”puettava liikesensoriikka oman havainnointikyvyn kehittämisessä”, ”fysioterapia-alan muuttuva asiakkuus”, ”uusi teknologia yrityksen imagon kehittämisessä” ja ”puettava sensoriikka yrityksen uudenlaisen liiketoiminnan kehittämisessä”. Aineistossa korostui käyttöaikomukseen vaikuttavana tekijänä käytön helppous käyttökelpoisuuden sijaan, koska laitteen käyttökokemusta todellisessa asiakaskontekstissa ei arvioitu. Tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä yksityissektorilla työskentelevien fysioterapeuttien käsityksistä puettavan liikesensoriikan käytöstä asiakastyössä ja mahdollisesta käyttöaikomuksesta.

Keskeinen tekijä puettavan liikesensoriikan käyttöaikomukselle on sen hyvä käytettävyys, joka korostuu yksityissektorin asiakaskontekstissa. Uusi teknologia, kuten puettava liikesensoriikka, voi auttaa fysioterapeutteja oman havainnointikyvyn kehittymisessä ja helpottaa siten tunnistamaan myös pieniä muutoksia asiakkaan liikkumisessa, mitä silmä ei välttämättä havaitse. Pienet muutokset voivat edistää asiakkaan motivoitumista hänen omaan kuntoutusprosessiinsa. Myös hyvä perehdytys laitteen käyttöönottovaiheessa ja täydennyskoulutus erityisesti mittaustulosten tulkintaan nähtiin edistävän laitteiden käyttöä asiakastyössä.

Physiotherapists mainly use clinical and visual observation to assess movement. This is often the fastest and cheapest way to assess the client's movement, such as walking, but it is prone to misinterpretation. Thus, interest in wearable motion sensors, such as IMUs (inertial measurement units), has grown over the past few years. Despite the many potential benefits, there are still challenges in their implementation and acceptance among healthcare professionals. The purpose of this study was to describe private-sector physiotherapists' perceptions of wearable motion sensors and the possibilities of using them in client work.

The research was carried out as a qualitative interview study, in which a total of seven physiotherapists working in the private sector participated. Candidates for recruitment from Karelia University of Applied Sciences' VaPa project workshops, where physiotherapists got to try wearable motion sensor devices in practice. The material was collected in individual-themed interviews in May-June 2022. The interviews were transcribed verbatim and the material was analyzed using reflexive thematic analysis.

As a central result of the research, three main themes emerged; I) conditions for the acceptability of wearable motion sensors II) wearable motion sensors as a physiotherapist's aid III) wearable motion sensors as business support. Eight sub-themes emerged; "therapy time is the customer's time", "reliability is a prerequisite for use", "the sensor is more accurate than the eye", "utilization of measurement data in the assessment of functional ability", "wearable motion sensors for the development of one's perception", "the changing customer base of the physiotherapy industry", "new technology for the company image development" and "wearable sensors in the development of the company's new kind of business". The data emphasized ease of use instead of usability as a factor affecting the intention to use because the user experience of the device in a real customer context was not evaluated.

A key factor for the intention to use wearable motion sensors is their good usability, which is highlighted in the private sector customer context. New technology, such as wearable motion sensors, can help physiotherapists develop their perception and thus recognize even small changes in the client's movement, which the eye may not detect. Small changes can promote the client's motivation in his rehabilitation process. Also, good familiarization during the commissioning phase of the device and additional training, especially in the interpretation of measurement results, was seen to promote the use of the devices in customer work.