Ilmi Hallstén porvarillisen naisasian edistäjänä 1905-1936

Abstract

Ilmi Lovisa Hallstén (os. Bergroth) 1862–1936 oli aikansa merkittävä naisasianainen. Hänen vaikutuksensa näkyi paitsi järjestötoiminnan kentällä, myös politiikassa eduskunnassa. Tämä maisterintutkielma tarkastelee Hallsténia porvarillisen naisasian edistäjänä hänen julkisen uransa kautta vuosina 1905–1936. Tutkielman aikarajaus perustuu hänen julkisen uransa käsittelyyn. Julkiseksi määrittyvät ne vuodet, jolloin Hallstén toimi järjestön edustustehtävissä aina hänen menehtymiseensä saakka. Rajaus on perusteltu tutkimuskäytännöllisten syiden ohella tutkimuseettisistä syistä. Julkisella urallaan Hallstén on tuottanut tekstinsä ja puheenvuoronsa tietoisesti laajalle yleisölle. Tutkielman aineistona ovat Hallsténin ja Hallsténista julkaistut lehtikirjoitukset sekä eduskunnan valtiopäiväpöytäkirjat. Valtiopäivät ovat rajattu vuosiin 1919–1922, jolloin Hallstén toimi Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Naishistoriaa on usein tutkittu elämäkerrallisista näkökulmista. Se on valikoinut menneisyydestä niitä naisia, jotka aikanaan ovat tuottaneet laajasti lähdeaineistoa. Porvarinaisten tutkimustraditio on laaja. Yhdessä aiemman tutkimuksen kanssa on mahdollista kartoittaa niiden naisten menneisyyttä, jotka eivät ajassaan ole esittäneet radikaaleimpia ajatuksia, vaan valinneet jopa vaieta tietyistä teemoista. Hallstén edusti porvarillista naisasiaa. Kristillinen maailmankuvaan kuului käsitys kahdesta sukupuolesta. Porvarinaiset näkivät, että naisemansipaatio tarkoitti naisen korottamista miehen oikeuksien rinnalle erityisesti juridisesti. Kristillisiin arvoihin perustui samanaikaisesti naisemansipaatiota hillitsemään pyrkineet konservatiiviset näkemykset. Porvarimiesten reaktio naisasiaan korostui tutkielman eduskunta-aineistossa. Filantropia, hyväntekeväisyystyö oli porvarinaisten keskeinen toiminnan väylä. Järjestöjen altruistisen toiminnan kautta nostettiin hengellisyydestä langenneita naisia ja samalla pyrittiin istuttamaan ihanteet naiskansalaiselle. Ihanteellinen naiskansalainen oli isänmaallinen, siveellinen, sivistynyt ja kodin piirin taitoihin kouluttautunut. ”Kotikultti” olikin keskeistä naisten kouluttautumisen mahdollistumiselle. Kotien arvojen ymmärtämisen myötä sijoitus naisten kouluttamiseen nähtiin kannattavana. Samalla vakiintui porvarinaisten asema sivistyksen ja siveyden edistäjinä.