Terästä ja palanutta lihaa : sodan representaatiot Hayao Miyazakin elokuvassa Liikkuva linna

Abstract

Tutkin maisterintutkielmassani Hayao Miyazakin animaatioelokuvan Liikkuva linna esittämiä sodan representaatioita. Euroopassa alkaneen kriisin seurauksena sodasta puhuminen tuli ajankohtaiseksi. Elokuvat muovaavat katsojiensa arvomaailmaa aktiivisesti, ja niistä saatavat mallit ja asenteet rakentavat esimerkiksi lasten käsityksiä väkivallasta. Tämän vuoksi olen kiinnostunut siitä, voisiko elokuvan sodankuvausta käyttää jollain lailla apuna sodan ilmiöiden käsittelyssä. Lähestyin tutkimusongelmaa kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. millaisia sodan representaatioita elokuva esittää ja 2. millä tavalla representaatioita rakennetaan elokuvassa? Tutkimukseni edustaa kriittistä multimodaalista diskurssintutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää kielenkäytön, sosiokulttuuristen tekstikäytänteiden ja diskurssien välisiä yhteyksiä (Fairclough 1997). Multimodaalisessa suuntauksessa kielenkäytöllä tarkoitetaan useamman ilmaisukeinon saman-aikaista käyttämistä (Bateman, Wildfeuer & Hiippala 2017). Diskurssilla sen sijaan tarkoitetaan vakiintunutta merkityksellistämisen tapaa, joka rakentaa todellisuutta tietystä näkökulmasta tietyssä kielenkäytön kontekstissa. Tällä tavoin se luo samalla representaatioita eli uudelleenesityksiä, jotka vahvistavat tietystä ilmiöstä syntyvää kuvaa. Diskurssintutkimuksen ohella kytken työni systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan, jonka mukaan kieli on valintojen seurausta (Halliday 1985). Analysoitava aineisto koostuu 60:stä sotaan liittyvästä kuvasta ja otosta. Analyysissä hyödynnän videoanalyysiä, sf-teorian eksperientaalisen metafunktion transitiivisuussysteemiä sekä visuaalisen kieliopin prosesseja. Analyysissä selvisi, että Liikkuva linna rakentaa sodasta sodanvastaista kuvaa kuuden representaation kautta: Väkivallan ja tuhon kautta elokuva korostaa visuaalista ja auditiivista ilmaisukeinoa kuvatessaan kuolemaa. Asevoimien ja aseiden avulla rakennetaan läsnäoloa niin visuaalisesti kuin kielellisestikin, ja erityisesti elokuva korostaa aseiden aikaan samaa pelon ilmapiiriä. Muodonmuutoksen representaatio rakentuu konkreettisten ja allegoristen piirteiden varaan korostaen sodan vaikutuksia yksilölle. Vallankäytön kautta ylläpidetään eriarvoisuutta visuaalisella vastakohta-asettelulla ja erilaisilla toimijuuden mahdollisuuksilla. Propagandan avulla nostetaan esiin informaation asemaa vallankäytön välineenä, ja viimeiseksi elokuva tuo esiin sodanvastaista aktiivista ja verbaalista toimintaa. Tutkimukseni tuloksia voi hyödyntää monilukutaidon opetuksen sekä lasten rauhankasvatuksen resurssina.