Sosiaalisen pääoman yhteys nuorten masentuneisuuteen sekä masennukseen

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella sosiaalisen pääoman yhteyttä nuorten masennukseen sekä masentuneisuuteen. Tutkimusmenetelmä mukailee kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto on kansainvälistä, valikoitunut tutkimuskysymyksen perusteella ja rajattu alle 18-vuotiaisiin. Aineiston perusteella vastataan tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalinen pääoma on yhteydessä nuorten masentuneisuuteen ja masennukseen? Masentuneisuudesta puhutaan itsearvioidun mielentilan yhteydessä, kun taas masennus on kliininen diagnoosi. Tutkielmassa korostuu monitieteellisyys ilmiön moninaisuuden perusteella. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle tuo sosiaalisen pääoman laaja-alainen käsite.

Tutkimustuloksena on se, että matalampi sosiaalinen pääoma on yhteydessä lisääntyneeseen masentuneisuuteen sekä masennukseen ja toisin päin korkeampi sosiaalinen pääoma vähentää masentuneisuutta ja masennusta. Sosiaalinen pääoma siis yleensä tuottaa positiivisia tuloksia, mutta negatiivisia vaikutuksiakin on löydetty. Jos sosiaalisen pääoman osa-alue sosiaalinen tuki on epätasaisesti jakautunut esimerkiksi koulussa, voi sillä olla myös negatiivinen vaikutus masentuneisuudessa kaikilla oppilailla. Tutkimustulokset aiheesta ovat suhteellisen yksimielisiä, lukuun ottamatta muutamaa risti-riistaisuutta, jotka voivat selittyä kulttuuri- ja ikäeroilla. Sosiaalisen pääoman käsite esiintyy tutkimuksissa eri tavoin. Esimerkiksi toisessa puhutaan perheen sosiaalisesta pääomasta ja jossain yksilöllisestä pääomasta. Tämä vaikeuttaa tutkimustuloksien yhteenvetoa. Jatkotutkimuksissa siis aihetta voitaisiin tutkia keskittymällä selkeästi esimerkiksi sosiaalisten verkostojen näkökulmaan sosiaalisen pääoman laajan käsitteen sijaan.