Management practices, human capital, and productivity

Abstract

This dissertation includes three articles concerning the field of economics of management practices and productivity. The first article analyses the variation in the management practices across countries and across regions within a country. The quantitative establishment-level management scores show that Finnish management practices are only slightly behind the US and on par with those in Germany. With the Finnish data, we then perform an Olley-Pakes decomposition of the management score using a moment-based estimation procedure. The decomposition shows no statistically significant differences in the unweighted average scores between Finnish regions, but reveal some significant differences in the employment weighted averages (i.e. aggregate scores) that can be attributed to the differences in the allocation of the labour force between establishments within regions. The second article details how managerial human capital affects the relationship between productivity and quantitative management practices. The results imply that the productivity improvements associated with adopting more structured management practices vary with the levels of managerial human capital. Accounting for the interaction, a 10 percent increase in the management score is associated with an average of 7.1 percent higher labour productivity. Furthermore, management practices can account for more than 24 percent of the observed productivity dispersion. This is almost as much as information and communication technologies and more than both research and development and human capital. The third article uses linked employer-employee data from Finland to examine the mobility of workers between establishments as a source of productivity-affecting knowledge spillovers. I find evidence that hiring workers from more productive establishments leads to higher productivity in the following year. For an average establishment, this productivity increase amounts to 0.45 percent in the most conservative estimate. The observed productivity gains hold for a variety of specifications, and changes in the receiving establishments’ human capital stock are ruled out as an explanation.

Väitöskirja sisältää kolme johtamiskäytäntöjen taloustiedettä ja tuottavuutta käsittelevää tutkimusartikkelia. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan johtamiskäytäntöjen vaihtelua maittain ja alueittain. Määrällisin menetelmin mitattujen johtamiskäytäntöpistemäärien perusteella Suomen teollisuuden johtamiskäytännöt vaikuttavat olevan vain vähän heikommat kuin Yhdysvalloissa ja samaa tasoa Saksan kanssa. Suomen sisäisissä alueellisissa vertailuissa havaittiin vaihtelua työvoiman määrällä painotetuissa keskiarvoissa, mutta ei painottamattomissa keskiarvoissa. Erot työvoiman kohdentumisessa saattavat siis selittää alueellisia eroavuuksia Suomessa. Työvoiman kohdentumisen tarkempaan tutkimiseen hyödynnetään momenttiestimaattoreihin perustuvaa menetelmää, joka mahdollistaa keskivirheiden laskemisen ja tilastollisten hypoteesien testauksen Olley Pakes -hajotelman osille. Menetelmän avulla havaittiin viitteitä kilpailukyvyn kannalta relevantin allokaatiovaikutuksen alueellisista eroista. Toisessa artikkelissa tutkitaan johtajien inhimillisen pääoman yhteyttä tuottavuuden ja johtamiskäytäntöjen väliseen suhteeseen. Tulosten perusteella strukturoitujen johtamiskäytäntöjen käyttöönottoon liittyvät tuottavuusparannukset riippuvat johtajien inhimillisen pääoman määrästä. Kun tämä interaktio on otettu huomioon, kymmenen prosenttia korkeampi johtamiskäytäntöpistemäärä on yhteydessä keskimäärin 7,1 prosenttia korkeampaan työn tuottavuuteen. Johtamiskäytännöt voivat selittää jopa 24 prosenttia havaitusta tuottavuusvaihtelusta, mikä on lähes yhtä suuri selitysosuus kuin tieto- ja viestintätekniikalla ja suurempi kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnalla sekä inhimillisellä pääomalla. Viimeinen artikkeli tarkastelee työntekijöiden liikkuvuudesta syntyneitä tuottavuuden heijastusvaikutuksia (spillover effects) hyödyntäen suomalaisia yhdistettyjä työntekijä-työnantaja-aineistoja. Tulokset osoittavat, että tuottavammista toimipaikoista työntekijöiden palkkaamista seuraa tuottavuuden kasvua palkkaamista seuraavana vuonna. Varovaisimpana arviona tuottavuuslisäyksen suuruus on 0,45 prosenttia keskimääräiselle toimipaikalle. Havaittu yhteys tuottavuuden ja tuottavammista toimipaikoista palkkaamisen välillä säilyy useilla estimointispesifikaatioilla, eikä sitä voida selittää muutoksilla vastaanottavien toimipaikkojen inhimillisen pääoman määrissä.