Hiljaiset isät : kirjallisuuskatsaus isien osallisuudesta lastensuojelun työskentelyssä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sitä, miksi isien kanssa toteutuva vuorovaikutus lastensuojelun viranomaistyössä on vähäisempää kuin yhteistyö äitien kanssa. Yhä edelleen äitejä pidetään pääasiallisina huoltajina lapsilleen, ja isän olemassaolo joko sivuutetaan kokonaan tai sen vähäiseen rooliin ei kiinnitetä juuri huomiota. Sukupuolisensitiivinen sosiaalityön tutkimus on Suomessa vielä melko vähäistä ja haurasta ja keskittyy paljolti miesten osalta päihde-, asunnottomuus- ja työttömyysteemoihin. Kriittisen sosiaalityön keinoin voidaan kiinnittää huomiota siihen, miten tasa-arvoinen vanhemmuus ja vanhempien kohtaaminen toteutuvat käytännön sosiaalityössä ja miten sortoa luovia ja ylläpitäviä rakenteita tunnistamalla voidaan tehdä entistä oikeudenmukaisempaa kohtaamistyötä. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kirjallisuuskatsauksen avulla isien osallisuutta lastensuojelun työskentelyssä. Tutkimuksen aineisto koostuu vertaisarvioiduista kansainvälisistä artikkeleista, joissa tutkitaan isien osallisuuden esteitä lastensuojelussa. Isien kohtaaminen ja nostaminen resursseiksi lastensa elämissä on eettisesti tärkeä ja kaikkia kulttuureita ja ihmisryhmiä koskettava asia. Tulkitsen kansainvälisten artikkeleiden tutkimustuloksia suhteessa suomalaiseen kunnalliseen lastensuojelun työskentelyyn. Tutkimustulokset osoittavat, että lastensuojelun asiakkaiden isien hiljaisuus on huomattu kansainvälisesti. Isien kanssa työskentelyn esteinä havaitaan olevan useita syitä. Kohtaamiseen vaikuttavat sosiaalityöntekijän omat asenteet ja ennakko-oletukset, jotka väistämättä ohjaavat hänen työtään. Äidin rooli portinvartijana päättämässä yhteydenpidosta perheen ulkopuolelle saattaa vaikeuttaa isän asemaa, kuten myös äidin ja sosiaalityöntekijän yhteinen rintama. Isät kokevat olevansa vieraalla maalla, eivätkä he koe tulevansa kohdatuiksi ja kuulluiksi omina yksilöinään, miehinä. Isät kokevat myös pelkoa lastensa menettämisestä, eivätkä perheille suunnatut palvelut yleensä ole isille soveltuvia. Miehen tunteikkuutta ei myöskään sallita samalla tavalla kuin äitien, ja isien käytöstä kuvataan esimerkiksi aggressiivisena tai välinpitämättömänä.