Tiedustelun rooli Suomen turvallisuuspolitiikassa : tiedusteludiskurssin esiintyminen vuosien 1995-2021 turvallisuuspoliittisissa selonteoissa

Abstract

Tiedustelu on noussut yhdeksi tärkeimmistä globaalin turvallisuuden osa-alueista 2000-luvulla. Sen rooli erilaisissa turvallisuusstrategioissa ja -politiikoissa on kasvanut toimintaympäristön muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi. 2000-luvun alussa uudet uhat haastoivat turvallisuusympäristöä, ja viime vuosikymmenen aikana suurvaltakilpailu ja voimapolitiikka ovat tehneet paluun. Tiedustelu on noussut vastaukseksi toimintaympäristön muutoksen aiheuttaman epävarmuuden vähentämiseen, sekä tilannekohtaisen ja strategisen tietämyksen lisäämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tiedustelun roolia ja sen muutosta Suomen turvallisuuspolitiikassa vuosina 1995–2021. Tutkimuksessa perehdytään Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja erityisesti siihen, kuinka tiedustelu ilmenee ohjaavissa selonteoissa. Tutkimus selvittää miten tiedusteluun liittyvä turvallisuusdiskurssi esiintyy viranomaisselonteoissa ja miten tämä diskurssi muuttuu tarkasteluvälillä. Lisäksi selvitetään miten toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat diskurssin muutokseen. Tutkimusaineisto koostuu julkisista viranomaisselonteoista vuosilta 1995–2021, ensisijaisesti turvallisuuspoliittisista selonteoista. Teoreettisena viitekehyksenä toimii poliittinen realismi, jolla pyritään selittämään tiedustelua Suomen turvallisuuspolitiikan välineenä. Tutkimus osoittaa, että tiedustelun rooli on kehittynyt linjassa toimintaympäristön muutosten kanssa. Tutkimusaineistosta nousi esiin kuusi Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön murrosta, joilla on ollut eniten vaikutusta tiedustelun roolin kehitykseen. Aineistossa esiintyvän turvallisuusdiskurssin tarkastelussa ilmenee, että muutokset toimintaympäristössä ovat pakottaneet Suomen kaltaisen pienen valtion kehittämään omaa tiedusteluaan, sillä se on elintärkeässä asemassa anarkkisessa järjestelmässä selviytymisessä. Lisäksi tiedusteludiskurssi on vapautunut selonteoissa ja muissa viranomaisdokumenteissa tarkastelujakson aikana merkittävästi. Vapautuminen viestii sekä tiedustelun roolin vahvistumisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa että osaltaan myös yleisen asenteen muutoksesta tiedustelua kohtaan.

Intelligence has emerged as one of the most important aspects of global security in the 21st century. Its role in various security strategies and policies has grown as the environment has become increasingly complex. At the beginning of the 21st century, new threats challenged the security environment, and over the last decade, great power competition and power politics have made a comeback. Intelligence has emerged as a response to reduce the uncertainty caused by the changing environment and to increase situational and strategic awareness. The aim of this study is to examine the role of intelligence and how it has changed in Finnish security policy between 1995 and 2021. The study examines Finland's security and defence policy and, in particular, how intelligence is reflected in the guiding reports. The study discovers how the intelligence-related security discourse appears in the authority reports and how this discourse changes over the period under review. It also examines how changes in the operational environment affect the change in discourse. Research material consists of public authority reports from 1995-2021, primarily security policy reports. The theoretical framework was political realism, which was used to explain intelligence as an instrument of Finnish security policy. The study shows that the role of intelligence has evolved in line with changes in the operating environment. Six changes in Finland's security policy environment emerged from the research material that have had the greatest impact on the evolution of the role of intelligence. The examination of the security discourse in the reports reveals that changes in the operating environment have forced a small country like Finland to develop its own intelligence, which plays a vital role in survival in an anarchic system. In addition, the study shows that intelligence discourse has been significantly liberalised in reports and other official documents during the period under review. This liberalisation reflects not only a strengthening of the role of intelligence in security and defence policy but also, to some extent, a change in public attitudes towards intelligence.