Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy osana yläkoulujen turvataitokasvatusta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten turvallisuuskasvatus ilmenee lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta yläkoulujen perusopetusta ohjaavissa dokumenteissa. Tutkimukset osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on ylisukupolvista. Väkivallan ja turvallisuuden ilmiöiden varhainen käsittely on tärkeää, sillä aikaisemmat tutkimukset osoittavat nuoriin kohdennettujen toimenpiteiden olevan tehokkaampia, mitä aikuisiällä toteutetut toimenpiteet väkivallan ennaltaehkäisyksi. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena diskurssianalyysiä ja dokumenttianalyysiä hyödyntäen. Analyysin kohteena olivat perusopetusta ohjaavat lait ja valtakunnallinen sekä kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Valitsin aineiston kuntakohtaisten opetussuunnitelmien osalta kyllääntymismenetelmällä. Analysoin kaiken kaikkiaan 19 kuntakohtaista opetussuunnitelmaa. Tutkimuksessa käytän käsitettä turvataitokasvatus, kun turvallisuuskasvatusta tarkastellaan lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Tutkimustuloksissa turvallisuus ilmeni subjektiivisena kokemuksena, minkä keskiössä on vuorovaikutus ja ihmissuhteet. Turvataitokasvatus nähtiin keinona opettaa turvataitoja oppilaille, minkä avulla edistetään nuorten kykyä rakentaa ja ylläpitää turvallisia ihmissuhteita. Tutkimukseni korostaa turvataitokasvatusta osana opetussuunnitelmien sosiaalista kestävyyttä ja tarjoaa keskustelun avauksen tästä vähemmän tunnistetusta opetussuunnitelmien turvallisuuskasvatuksen osa-alueesta.