Vanhemman lapseen kohdistamaa väkivaltaa kokeneiden kokemuksia selviytymisestä

Abstract

Suomessa noin joka kolmas lapsi on kokenut aikuisuuteen mennessä väkivaltaa vanhempansa taholta. Vanhemman lapseen kohdistama väkivalta on erityisen haitallista lapsen kehitykselle, minkä lisäksi se altistaa lapsen esimerkiksi mielenterveyden häiriöille. Kokemuksista selviytyminen voi kuitenkin vähentää väkivallan haitallisia seurauksia ja tuoda mukanaan positiivisia muutoksia. Ymmärryksen lisääminen vanhemman lapseen kohdistamasta väkivallasta selviytymisestä voi edistää tehokkaampien keinojen kehittämistä väkivallan ennaltaehkäisyyn, siihen puuttumiseen ja siitä selviytymisessä tukemiseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata vanhempien taholta väkivaltaa kokeneiden kokemuksia selviytymisessä tärkeistä tekijöistä, sen seurauksista ja selviytymisen tunteen muodostumisesta.

Aineisto kerättiin kirjoituspyynnöllä, jota jaettiin Ensi- ja turvakotien liiton sosiaalisen me-dian kanavissa sekä Jyväskylän yliopiston sähköpostilistoilla. Osallistujat (N = 35) olivat 18-vuotiaita tai vanhempia, he olivat kokeneet lapsuudessaan väkivaltaa vanhempansa taholta sekä kokivat selviytyneensä väkivallan kokemuksista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavien teemojen sisällä aineistolähtöisesti temaattisella analyysillä. Tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Vanhemman lapseen kohdistamasta väkivallasta selviytymisessä tärkeitä tekijöitä olivat sosiaalinen tuki, kohdatuksi tuleminen, psyykkinen kehitys sekä ymmärryksen luominen väkivallasta ja omista kokemuksista. Toisaalta aiemmissa tutkimuksissa selviytymisen kannalta tärkeiksi koetut hengellinen yhteys ja merkityksenanto eivät nousseet esille tässä tutkimuksessa, mihin esimerkiksi kulttuurierot saattoivat vaikuttaa. Selviytymisen seurauksiksi koettiin moninainen henkinen kasvu, koetun väkivallan vaikutusten vähentyminen, muutokset vanhempisuhteissa ja väkivallan kierteen katkaiseminen. Lisäksi selviytymisen tunne muodostui tapahtumien ymmärtämisestä ja hyväksymisestä, henkisestä kasvusta, myönteisestä suhtautumisesta itseen ja elämään, hyvänä vanhempana toimimisesta sekä selviytymisen prosessimaisuuden ja oman prosessin vaiheen tunnistamisesta.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään syvemmin vanhemman lapseen kohdistamasta väkivallasta selviytymistä. Esimerkiksi sekä lasten että aikuisten sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen tukee vanhemman lapseen kohdistaman väkivallan ehkäisemistä sekä toisaalta väkivaltaa kokeneen selviytymistä. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa väkivaltaa ennaltaehkäisevien toimien sekä väkivaltaan puuttumisen ja siitä selviytymisessä tukemisen keinojen kehittämisessä.