Satujen sankarittarien sovittaminen 2010-luvun populaarikulttuuriin : kolme Tuhkimoa analyysissa

Abstract

Tutkielma käsittelee Tuhkimon hahmon rakentumista moderneissa adaptaatioissa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella tapaustutkimuksen avulla, kuinka naishenkilöhahmoja sovitetaan nykyiseen populaarikulttuuriin. Analyysissa on kolme Tuhkimo-adaptaatiota 2010-luvulta: Cinderella – Tuhkimon tarina (ohj. Kenneth Branagh 2015, Cinderella), Pimeä metsä (ohj. Rob Marshall 2014, Into the woods) ja Olipa kerran -televisiosarjan 7. tuotantokausi (Edward Kitsis & Adam Horowitz 2017—2018, Once upon a time). Tutkimuksessa on kaksi tutkimuskysymystä: Millaisia piirteitä Tuhkimo-hahmoihin liitetään adaptaatioissa? Kuinka syvällisiä modernit Tuhkimo-hahmot ovat henkilöhahmoteoreettisesta tutkimusnäkökulmasta? Tutkimuksessa käytetään Forsterin määritelmää hahmon syvällisyydestä ja analysoidaan hahmojen syvällisyyttä Ewenin hahmoteorian perusteella tietoisuuden, kehittyvyyden ja kompleksisuuden kautta. Hahmojen piirteitä analysoidaan suorien ja epäsuorien kuvauksien avulla. Erityisesti suorissa kuvauksissa tukeudutaan tekstianalyysin välineistöön, kuten merkitysprosesseihin ja sanasemantiikkaan. Henkilöhahmot asetetaan syvällisyyden perusteella janoille, jotka on tehty Ewenin henkilöhahmoteorian pohjalta. Janat helpottavat henkilöhahmojen piirteiden vertaamista toisiinsa, mutta henkilöhahmojen sijoittaminen perustellaan kvalitatiivisesti tutkimuksen analyysiosassa. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole arvottaa hahmoja, vaan tutkia niiden rakentumista. Piirteiden analyysiin käytetään hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu adaptaation ja satuperinteen tutkimuksesta ja henkilöhahmoteoriasta. Syitä hahmojen piirteisiin etsitään intertekstuaalisista piirteistä sekä nykykulttuurin vaikutuksesta. Tutkimuksessa käsitetään, että Tuhkimon hahmojen on oltava katsojien tunnistettavissa, mutta todennäköisesti niiden on oltava myös aiempaa syvällisempiä. Lisäksi hahmot ottavat kantaa moniin paikka- ja aikakausikeskeisiin käsityksiin, kuten ajatuksiin kauneudesta tai hyvästä naiseudesta. Tutkimus osoittaa, että nykyisissä populaarikulttuurin satuadaptaatioissa henkilöhahmojen kuvauksessa tukeudutaan osittain perinteisten satuhahmojen litteisiin malleihin. Tutkielman aineiston kolmelle Tuhkimo-hahmolle annetaan kuitenkin myös uusia piirteitä, jotka sopeuttavat hahmoja nykykulttuurin vaatimuksiin. Analyysin Tuhkimo-hahmot ovat perinteisiä satuhahmoja syvällisempiä ja kaikki ne representoivat positiivisesti kuvattua naishahmoa, vaikka monet hahmojen piirteet ovat erilaisia. Tuhkimo esitetään edelleen usein hyvän naisena kuvana. Tulevissa tutkimuksissa käsitystä satujen henkilöhahmojen piirteistä ja syvällisyydestä voisi laajentaa tutkimalla uusia adaptaatioita samalla menetelmällä.