Muutoksen tukeminen ja luottamuksen asema sijaishuollon aikaisessa vanhemmuustyössä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee lastensuojelun sijaishuollon aikaista vanhemmuustyötä sosiaalisen muutostyön ja luottamuksen näkökulmista. Tarkastelen aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella, onko sijaishuollon aikainen vanhemmuustyö luonteeltaan muutosta tukevaa sosiaalityötä. Tarkastelen erityisesti työskentelyn tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta sekä sosiaalityöntekijän ja vanhempien välisen yhteistyön toimivuutta. Selvitän lisäksi, minkälainen asema luottamuksella on sijaishuollon aikaisessa vanhemmuustyössä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalisesta muutostyöstä; työskentelyn tavoitteellisuudesta ja suunnitelmallisuudesta, asiakkaan ja työntekijän välisestä yhteistyösuhteesta sekä luottamuksen asemasta tässä suhteessa. Lisäksi avaan teoriaosuudessa lastensuojelulain näkökulman sijaishuollon aikaiseen vanhemmuustyöhön.

Tutkielman metodina on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu yhdestä tieteellisestä artikkelista, yhdestä käytäntötutkimuksesta, kahdesta lisensiaatintutkimuksesta ja yhdestä väitöskirjasta vuosilta 2011–2016.

Aineistosta nousee esiin puutteita sijaishuollon aikaisen vanhemmuustyön suunnitelmallisuudessa ja tavoitteellisuudessa. Huostaanotettujen lasten vanhempien saama muutoksen tuki näyttäytyy pirstaleisena ja koordinoimattomana. Lastensuojelulain edellyttämä vanhemmuuden tukemisen suunnitelma tehdään vain pienelle osalle vanhemmista. Yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa näyttäytyy vähäisenä ja vaatii vanhemmalta runsaasti omaa aktiivisuutta. Vanhemmilla on kokemuksia arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta ja välinpitämättömyydestä heitä kohtaan. Myös tiedonsaanti lapsen asioissa kuvautuu puutteellisena. Aineistosta nousee esiin luottamuspula lastensuojelua kohtaan. Luottamuksen rakentumista hidastavina tekijöinä nähdään lastensuojelun toimintakulttuuri, holhoava ja kontrolloiva suhtautuminen ja sosiaalityöntekijöiden runsas vaihtuvuus.