Raadin vallassa, kruunun varjossa : Tukholman kaupungin hallinto- ja oikeuslaitos kasvavien vaatimusten puristuksissa 1580-1627

Abstract

Tukholma oli vuosina 1580-1627 ekspansiivinen kaupunki, jossa koettiin voimakas väestönkasvu etenkin 1600-luvun alussa. Kaupunkia hallitsivat pormestari ja raati, sekä näiden alaiset viranhaltijat. Raati muodosti poliittisen johdon ja oli samalla tuomioistuin, raastuvanoikeus. Oikeudenhoidon ja hallinnon muodollinen pohja oli Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki.

Tukholman hallintomiehet koostuivat muiden kaupunkien tapaan vauraista porvareista, vasta aivan tutkimusajanjakson lopulla tilanne alkoi muuttua kaupungin ylimpien virkamiesten suhteen. Ura raadissa merkitsi arvostusta kaupungissa, mutta taloudellisesti tuloksena saattoi olla lähes henkilökohtainen konkurssi elinkeinonharjoitukseen käytetyn ajan vähennyttyä radikaalisti. Raatimiehillä virkaurat olivat usein melko samanlaiset, eikä porvarillisen pormestarinkaan toiminta paljon poikennut raatimiesten tehtävistä. Kuninkaalliset pormestarit sen sijaan olivat selvästi "käskijöitä" ja raadissa hallitsevassa asemassa. Kaupunginhallinnon virat olivat haluttuja, vaikka työtaakka oli suuri ja virka toi usein mukanaan konfliktitilanteita.

Vuosina 1580-1591 raadin työmäärä kasvoi vähitellen, oikeusistuimena pormestarit ja raatimiehet selvittelivät rikos- ja siviilijuttuja, minkä lisäksi hallintotyö hoidettiin raastuvassa. Kaarle-herttuan kaudella 1592-1604 kruunu puuttui raadin kokoonpanoon ja ajanjaksoa leimasi herttuan toimista johtunut hallinnollisen työn määrän kasvu. Vuosina 1605-1615 tuomiokirjaan merkittyjen juttujen määrä laski huomattavasti. Tämä johtui Norrmalmin erottamisesta sekä viranhaltijoiden laiminlyönneistä ja voidaankin esittää arvio, että todellisuudessa raadin vallan piiriin kuuluneiden juttujen määrä ei laskenut, vaan kasvoi aikaisemman kehityksen osoittamassa suunnassa. Viimeistään ajanjaksolla 1616-1627 raadin työn määrä oli kasvanut niin suureksi, että tarvittiin radikaaleja uudistuksia. Vuoden 1619 säännöllä ja kuninkaallisten pormestarien nimityksellä pyrittiin parantamaan tilannetta. Tutkimusjakson alkuun verrattuna oli raadin työmäärä lähes viisinkertainen ja hallintojutut olivat kasvaneet suurimmaksi ryhmäksi.