Mentorointi hoitotyössä : dokumenttianalyysi Sairaanhoitaja-lehden artikkeleista vuosilta 2000-2021

Abstract

Mentorointi on luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, jossa tarkoituksena on ammatillinen kasvu ja kehittyminen, sekä yhdessä oppiminen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten mentorointia on hyödynnetty hoitotyössä ja millaisiin tarpeisiin sillä on vastattu vuosina 2000–2021. Tutkimuksen aineisto kerättiin Sairaanhoitaja-lehtien artikkeleista. Analysoitavaksi valikoitui mentorointiin liittyvät artikkelit (n=37). Tutkimus toteutettiin dokumenttianalyysina. Analysointi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla pelkistämällä ja luokittelemalla. Analyysin pohjalta hahmottui käsitys, kuinka mentorointia on hyödynnetty hoitotyössä ja millaisiin tarpeisiin sillä on pyritty vastaamaan. Tutkimuksessa selvisi, että mentoroinnin tarpeet nousevat yksilön omista osaamisen, kehittymisen ja ammatillisen kasvun tarpeista tai työyhteisön tai organisaation kehittämisen tarpeista. Hoitotyössä mentorointi tapahtui yleensä parimentorointina. Ryhmämentorointia oli käytössä harvoin. Lisäksi tutkimuksessa tehtiin huomio, että mentoroinnilla vastattiin psykologisiin perustarpeisiin, vaikka se ei ole ollut lähtökohtana mentoroinnille. Sairaanhoitajat kokivat heidän osaamis- ja kehittymistarpeista lähtevän mentoroinnin merkityksellisenä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mentoroinnilla pystytään vastaamaan sellaiseen osaamisen ja kehittämisen tarpeeseen, mihin formaalilla koulutuksella ei pystytä. Lisäksi Mentoroinnin avulla voidaan lisätä sairaanhoitajien sisäistä motivaatiota, hyvinvointia ja työtyytyväisyyttä.