Olosuhteet ja neuvottelijoiden kunnia Uudenkaupungin rauhanneuvotteluissa 1721

Abstract

Artikkeli on perustutkimusta, joka keskustelee arjen ja tilallisuuden sekä osin ympäristöhistorian ja kokemushistorian kanssa, käsitellen Uudenkaupungin rauhanneuvotteluita 1721. Aiemmin rauhanneuvotteluita ja niiden tuloksia on tutkittu poliittis- ja tapahtumahistoriallisesti. Artikkelissa keskitytään alkuperäislähteitä hyödyntäen rauhanneuvotteluihin niin fyysisenä kuin sosiaalisena ympäristönä myös luonnonolosuhteet huomioiden. Tutkimus alkaa rauhanneuvotteluiden valmistelusta ja sisältää niin Uuteenkaupunkiin matkustamisen haasteineen, neuvotteluympäristön toteutuksen kuin välittömät jälkitoimet rauhansolmimisen jälkeen. Fyysisen kontekstin lisäksi neuvottelijoiden yhteiskunnallinen asema, aateluus, muodosti neuvotteluihin erityisesti neuvottelijoihin ja heidän edustamiin hallitsijoihin kiteytyneen odotusympäristön kunniakulttuurista. Siihen projisoiden tutkimus luo konkreettisen kuvan koko tapahtumaketjusta. Lähdeaineiston vuoksi analyysissa korostuu ruotsalaisten osuus. Matkalla Tukholmasta Uuteenkaupunkiin oltiin luonnon armoilla ja kärsittiin venäläisten tuhoamisretkien aiheuttamista seurauksista. Matkaan kului viitisen viikkoa, vaikka pyrkimys oli mahdollisimman nopeaan siirtymiseen. Ruotsalaisten saapuessa Uuteenkaupunkiin neuvottelukaupunki oli täysin keskeneräinen. Venäläiset huolehtivat sekä kongressitalon että neuvottelijoiden ja heidän seurueittensa asuinrakennusten rakentamisesta. Kumpikin osapuoli kiirehti neuvotteluja koko ajan. Postin kulku, useampia vuorokausia neuvotteluista hallitsijoille, asetti rajansa neuvottelutilanteelle. Ruotsi oli alakynnessä etenkin sitä vaivaavan resurssipulan takia, mutta sen neuvottelijat, joilla kyllä oli täysivaltaisuusvaltuutus sopimiseen, pyrkivät kaikin keinoin pitämään kirjeyhteyttä kuninkaaseen kuitenkin hidastamatta neuvotteluja. Venäläiset, vahvassa asemassaan, sen sijaan toimeenpanivat taktisia hidasteluja niin neuvottelujen alussa kuin loppupuolella. Päämäärä oli joka tapauksessa saada sotilaat evakuoitua Suomesta ennen talven tuloa. Ruotsi menetti lähes kaikki valloittamansa alueet ja Suomen itäosan. Sopimuksen kielessä se kuitenkin pystyi säilyttämään kunniansa.