Turvakodissa olleiden lasten väkivallan kokemukset, traumaperäiset oireet sekä niiden välinen yhteys

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata turvakodissa olleiden lasten väkivallan kokemuksia, traumaperäisiä oireita sekä niiden välistä yhteyttä. Tutkimuksen aineisto oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suojassa-hankkeesta, jossa on kehitetty menetelmää turvakodissa olevien lasten turva- ja riskitekijöiden kartoittamiseen. Haastattelut ja kyselyt tehtiin vuosina 2019- 2020 turvakotiin lapsensa kanssa tulleille vanhemmille (n=50) ja lapsille (n=29). Tämän tutkimuksen aineisto koostui pääasiassa strukturoiduista kyselyistä, joista vanhemmat olivat vastanneet kolmeen: Väkivalta ja uhka lastasi kohtaan (VMB), Aikuiseen kohdistunut väkivalta (VMV-2) sekä Pienten lasten traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset oireet (YCPC). Tutkimukseen osallistuneet 5-17- vuotiaat lapset vastasivat Posttraumaattiset oireet -kyselyyn. Lisäksi VMB-kyselyn osana oli kolme avointa kysymystä. Keskeisin analyysimenetelmä oli lasten väkivaltakokemusten ja traumaperäisten oireiden osalta muuttujien sekä niistä tehtyjen keskiarvosummamuuttujien frekvenssien tarkastelu. Lisäksi luotiin uusi muuttuja kuvaamaan koehenkilöille kasautuvaa vaihtelua. Avointen kysymysten osalta tehtiin laadullinen sisällönanalyysi. Lasten traumaperäisten oireiden eroja ikäryhmien 5-8-vuotiaat ja 9-17- vuotiaat välillä saatettiin tarkastella Mann-Whitneyn U-testillä sekä traumaoireiden kasautumisen eroja khiin neliö -testillä. Turvakodissa olleiden lasten väkivallan kokemusten ja muotojen yhteyttä traumaperäisiin oireisiin tutkittiin sirontakuvioilla sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Analyysit tehtiin muodostetuilla keskiarvosummamuuttujilla, jotka mittasivat lapseen kohdistunutta henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, vanhempien välisen väkivallan todistamista sekä lasten traumaperäisiä oireita vanhemman arvioimana. Tutkimus vahvisti näkemystä, että lähisuhdeväkivalta perheessä altistaa lapsen monimuotoiselle ja toistuvalle väkivallalle sekä vanhempien väliselle että suoraan itseen kohdistuvalle väkivallalle. Henkinen väkivalta kosketti käytännössä kaikkia turvakodissa olleita lapsia, mutta fyysiselle väkivallalle altistui myös valtaosa välillisesti (70 %) tai suoraan (40 %). Tutkimus osoitti, että lähisuhdeväkivallalle altistuneet lapset reagoivat psyykkisesti kohtaamaansa väkivaltaan. Traumaperäisten oireiden kyselyissä lasten oireilu näyttäytyi niin emotionaalisena kuin käyttäytymisen oireiluna. Väkivallan kokemuksilla ei tässä tarkastelussa ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä traumaoireisiin. Sirontakuvioiden tarkastelu paljasti, että väkivallan kokemusten ja traumaperäisten oireiden yhteys ei ollut kaikilla yhtenevä. Sen sijaan näyttäisi olevan kolme erilaista ryhmää: ryhmä, jolla oli väkivallan kokemuksia, mutta ei traumaoireita, ryhmä, jolla oli traumaoireita, mutta ei väkivallan kokemuksia sekä ryhmä, jolla oli molempia, väkivallan kokemuksia ja traumaoireita.

The aim of this study was to describe experiences of violence suffered by children in shelters, their traumatic symptoms and the connections between their experiences and symptoms. The study data was collected from the project Suojassa by Finnish Institute for Health and Welfare (THL). The project developed a method for identifying the safety and risk factors of children in shelters. Interviews and surveys were conducted for parents who came to the shelters with their child (n=50) and for their children (n=29) in 2019-2020. The data in this study consisted mainly of structured surveys, of which parents had responded to three: Violence and threat to your child (VMB), Violence against an adult (VMV-2), Traumatic experiences and post-traumatic symptoms of young children (YCPC). Children aged 5-17 had responded to the survey of post-traumatic symptoms. In addition, there were three open questions as part of the VMB survey. The main method of analysis for children's experiences of violence and traumatic symptoms was to examine the frequencies of the variables and constructed composite scores. In addition, a new variable was created to describe the cumulative variability for subjects. For open questions, a qualitative content analysis was performed. Differences in traumatic symptoms in children between the ages of 5 to 8 and 9 to 17 were examined using the Mann-Whitney U test and differences in the accumulation of trauma symptoms using the chi-square test. The association of experiences and forms of violence with traumatic symptoms was investigated using scatter plots and Spearman's Rank-Order Correlation. Analyses were performed on constructed composite scores measuring mental violence against the child, physical violence, witnessing of parental violence, and children’s traumatic symptoms as assessed by the parent. The study confirmed the view that domestic violence exposes a child to diverse and recurrent violence, both between parents and directly to themselves. Mental violence affected virtually all children in shelters, but the majority were also exposed to physical violence indirectly (70 %) or directly (40 %). The study shows that children exposed to domestic violence respond mentally to the violence they experience. In surveys of traumatic symptoms, children's symptoms appeared to be both emotional and behavioral. Experiences of violence had no statistically significant association with trauma symptoms in this analysis. Examination of the scatter plots revealed that the relationship between experiences of violence and traumatic symptoms was not consistent. Instead, there seem to be three different groups: a group with experiences of violence but no symptoms of trauma, a group with symptoms of trauma but no experiences of violence and a group with both, experiences of violence and symptoms of trauma.