Opettajien hyvinvointi on tärkeä aihe monesta syystä ja olennaista niin kouluille kuin koko yhteiskunnalle. Aihetta on tutkittu maailmalla laajasti, mutta hauraissa konteksteissa sitä on tutkittu hyvin vähän. Tämä tutkielma käsittelee tätä tutkimusaukkoa ja tutkii opettajien hyvinvointia Cox’s Bazarin pakolaisleirillä, Bangladeshissa, COVID-19-pandemian ajalta. Pandemian vuoksi kouluja suljettiin ja tämä muutti monta asiaa ei vain oppilaiden, mutta myös opettajien arjessa. Opettajat, jotka toimivat tutkielman tutkimuskohteina, työskentelivät tutkimuksen aikana kansalaisjärjestön koulutusprojektissa. Tämän tutkielman ensimmäinen tavoite oli tutkia näiden opettajien ymmärrystä hyvinvoinnista ja heidän kokemuksiaan siitä, miten COVID-19-pandemia vaikutti siihen. Toinen tavoite oli ymmärtää opettajien kokemuksia heidän saamastaan tuesta työnantajajärjestöltä, kuinka he kokivat tämän tuen vaikuttaneen heidän hyvinvointiinsa, ja mitä järjestö olisi toisaalta voinut tehdä enemmän tukeakseen
heitä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä kahden kansalaisjärjestön kanssa: Suomen Kirkon Ulkomaanavun (Finn Church Aid, FCA) ja Tanskan Kirkon Ulkomaanavun (Dan Church Aid, DCA). Järjestöillä oli yhteinen projekti Cox’s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa, jota DCA toteutti käytännössä. Projekti päättyi kesällä 2021. Aineisto kerättiin keväällä-kesällä 2021 neljältätoista osallistujalta, joista kymmenen oli paikallisia bangladeshilaisia opettajia ja neljä pakolaisopettajia Rohingya-yhteisöstä. Aineisto kerättiin henkilökohtaisten haastatteluiden kautta ja analysoitiin hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Tutkimus halusi luoda opettajille tilan määritellä, mitä hyvinvointi tarkoittaa heille sen sijaan, että vain yhtä valmista hyvinvoinnin määritelmää olisi käytetty. Heidän vastaustensa perusteella muodostui kontekstiin sidottu määritelmä hyvinvoinnista, joka sisälsi seitsemän ulottuvuutta. Tärkeitä tekijöitä opettajien hyvinvoinnissa olivat emotionaalinen hyvinvointi, aktiviteetit, työmahdollisuudet, terveys, turvallisuus, perheen hyvinvointi ja yhteys muihin ihmisiin. Hyvinvoinnin sosiaalinen ulottuvuus oli opettajille erityisen tärkeä ja sosiaaliset suhteet olivat heille myös tärkeitä resursseja COVID-19-pandemian aikana. Muutokset, joita pandemia aiheutti opettajien elämässä, olivat niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Muutokset saivat heidät tuntemaan pelkoa, yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä muista, mukaan lukien kollegoista ja projektin avunsaajista, ja muita negatiivisia tunteita. Toisaalta pandemiatilanne antoi heille mahdollisuuden kehittää uusia taitoja esimerkiksi teknologiaan liittyen sekä viettää enemmän aikaa itsekseen ja perheen kanssa. Erilaiset aktiviteetit ja ihmissuhteet auttoivat opettajia selviytymään tilanteesta ja tukivat heidän hyvinvointiaan. Opettajat olivat myös suhteellisen tyytyväisiä tukeen, joita he hyvinvoinnilleen saivat työnantajajärjestöltään. Pandemian aikana DCA jatkoi opettajien kouluttamista työhön liittyvistä aiheista ja hyvinvoinnista ja jakoi tietoa pandemiasta, mikä lisäsi turvallisuuden tunteita. Kollegoita pidettiin tärkeinä voimavaroina, sillä he tukivat toisiaan haasteissa ja vaikeissa tunteissa, ja työnantajien joustavuutta pandemian aikana arvostettiin. Myös palkan, jota DCA yhä maksoi pandemian aikana, mainittiin lähes kaikkien osallistujien toimesta olevan tärkeä tekijä heidän ja heidän perheidensä hyvinvoinnissa. Projektin loppuminen sen sijaan aiheutti huolia, sillä työn saamisen mainittiin olevan vaikeaa pandemian aiheuttamina epävakaina aikoina. Kaiken kaikkiaan DCA:n koettiin onnistuneen tarjota tukea opettajille ja heidän hyvinvoinnilleen pandemian aikana.
...
The topic of teacher well-being is an important one for many reasons and for both, schools, and the whole society. It is a largely researched topic, but under researched in fragile settings. Therefore, this thesis addresses the research gap and studies the well-being of teachers in Cox’s Bazar refugee settlement, Bangladesh, from the time of COVID-19 pandemic. The pandemic caused schools to close and changed many things not only for the students but also for the teachers. The teacher participants of this study were all working for a non-governmental organization (NGO) in an education program at the time of research. The first objective of this research was to explore these teachers’ understanding of well-being and their experiences on how COVID-19 affected on it. The second objective was to understand the teachers’ experiences of the support provided by their employer NGOs and how they feel the support affected their well-being, and what on the other hand the NGOs could have done bett
er to support them. The research was conducted in collaboration with NGOs Finn Church Aid (FCA) and Dan Church Aid (DCA), who had a shared project in refugee settlement in Cox’s Bazar, Bangladesh, implemented by DCA. The project ended in summer 2021. The data was collected in spring-summer 2021 from fourteen participants, ten from the local Bangladeshi community and four from the refugee Rohingya community. The data was gathered through individual interviews and later analyzed with qualitative content analysis as a method of analysis. This study wanted to create a space for the teachers to define what well-being means to them, instead of utilizing one specific definition of well-being. Based on their answers, a contextualized definition of well-being with seven dimensions was created. Important factors in the well-being of the teachers were emotional well-being, activities, work opportunities, health, safety, well-being of family, and connection with other people. Especially the social dimension of well-being was crucial and social relationships were also important resources for the teachers during the COVID-19 pandemic. The changes that the pandemic caused in the lives of the teachers were both negative and positive. The changes led them to feel fear, loneliness, isolation from others, including colleagues and project right-holders, and other negative emotions. On the other hand, the pandemic situation gave the possibility to develop new skills for instance in technology and spend more time with oneself and with family. Different activities and relationships helped the teachers to cope with the situation and supported their well-being. The teachers were also relatively happy with the support they had received for their well-being from DCA, their organization. During the pandemic, DCA continued to educate the teachers in work-related matters and the topic of well-being, as well as shared knowledge about the pandemic, which increased feelings of safety. The colleagues were considered as important assets as they supported each other when anyone had problems or negative emotions, and the supervisors were appreciated for their flexibility during the pandemic. Also, the salary that DCA kept providing even during the pandemic was mentioned by almost all participants as an important factor to their and their families' well-being. The ending of the project caused worries as getting a job in these unstable times was mentioned to be difficult. All in all, DCA’s support for the teachers and their well-being during the pandemic was considered successful.
...
