Työmatkaliikkumisen edistäminen työterveyshuollossa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat edistävät työmatkaliikkumista osana työterveyshuollon palveluita. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, etteivät yksilöön kohdistuvat toimet useinkaan ole riittäviä työmatkaliikkumisen edistämiseksi, vaan niiden lisäksi tarvitaan toimia laajemmin muun muassa työpaikoilla. Työterveyshuolto voidaan nähdä yhtenä tärkeänä kanavana työmatkaliikkumisen edistämisessä, sillä se toimii niin yksittäisten työntekijöiden kuin työnantajienkin parissa. Aiempaa tutkimusta työmatkaliikkumisen edistämisestä osana työterveyshuollon toimintaa on tehty hyvin vähän. Tämä tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena osana laajempaa Liikkuva aikuinen -ohjelman Liikkumisen edistäminen työterveyshuollossa -kyselyä. Kyselyyn vastasi 235 työterveyshuollon työntekijää, joista suurin osa oli työterveyshoitajia (48,5 %) tai työfysioterapeutteja (31,9 %). Kyselyssä selvitettiin yksilöasiakkaisiin ja työnantajiin kohdistuvien työmatkaliikkumisen edistämistoimien toteutumista. Lisäksi selvitettiin, kuinka tärkeänä osana työtään työterveys-huollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat pitävät työmatkaliikkumiseen kannustamista ja kokevatko he taitonsa riittäviksi työmatkaliikkumisen edistämiseen. Parametrittomin tilastollisin testein tarkasteltiin, löytyykö eri ammattiryhmien tai erilaisten työterveyshuollon palveluntuottajien väliltä eroja työmatkaliikkumisen edistämisessä. Työterveyshuollossa käsitellään työmatkaliikkumista suhteellisen usein osana yksilöasiakkaiden työterveystarkastuksia ja -seurantaa, mutta työnantajiin kohdistuvat työmatkaliikkumisen edistämistoimet ovat harvinaisia. Työmatkaliikkumisen edistäminen koetaan työterveyshuollossa melko tärkeäksi osaksi työtä ja sen edellyttämät taidot koetaan useimmiten riittäviksi. Työfysioterapeutit kokevat muihin ammattiryhmiin verrattuna työmatkaliikkumiseen kannustamisen tärkeämmäksi osaksi työtään ja myös taitonsa useammin riittäviksi. Lisäksi työfysioterapeutit ja työterveyshoitajat edistävät yksilöasiakkaiden työmatkaliikkumista useammin kuin työterveyslääkärit ja -psykologit. Työfysioterapeutit eroavat muista ammattiryhmistä hieman myös työnantajiin kohdistuvan työmatkaliikkumisen edistämisen aktiivisuudessa. Työmatkaliikkumisen edistäminen näyttäisi olevan usein vain työterveyshuollon yksilöasiakkaisiin kohdistuvaa ja lähinnä työfysioterapeuttien toimesta tapahtuvaa toimintaa. Tulevaisuudessa työterveyshuollon toimijoiden ja työnantajien yhteistyötä työmatkaliikkumisen edistämiseksi kannattaisi kehittää. Lisäksi etenkin työnantajien kanssa toimivien työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden osaamista työmatkaliikkumisen edistämiseen liittyen voitaisiin pyrkiä vahvistamaan. Tästä aihealueesta tarvittaisiin kuitenkin vielä lisää tutkimusta.

The purpose of this thesis was to examine how active commuting (AC) is promoted by occu-pational health care professionals in Finland. Earlier research has concluded that there is a need for multilevel approaches in the promotion of AC. Occupational health care (OHC) works towards healthier workers at the individual level but also healthier work places and communities at the organizational level, and therefore OHC may have possibilities to partici-pate in the promotion of AC in multiple levels. There is a lack of previous research about AC promotion in OHC environment. This thesis was a survey study, and the web-based survey was developed by the researcher and the professionals of Liikkuva aikuinen -program. Total of 235 OHC professionals an-swered to the survey, and most of them were occupational health nurses (48,5%) or occupa-tional physiotherapists (31,9%). There were questions about promotion of AC at individual and organizational levels. It was also asked, how important part of their jobs the promotion of AC is perceived and do they have enough abilities to promote AC. Non-parametrical statisti-cal tests were used to find out if there are statistically significant differences between occupa-tions, OHC locations or public and private OHC providers. OHC professionals do promote AC quite often at the individual level, for example during health checks. However, AC promotion actions towards organizations or employers are rare. OHC professionals perceive the promotion of AC as quite an important part of their jobs, and they usually perceive that they have enough abilities for AC promotion. Occupational physio-therapists seem to perceive AC promotion more often as important part of their job and they also seem to have enough abilities for AC promotion more often than the other occupations. Occupational physiotherapists and occupational health nurses also seem to do more AC pro-motion at the individual level than occupational physicians or psychologists. Occupational physiotherapsits also participate in AC promotion at the organizational level more often than the other occupations. AC promotion in OHC seems to happen mainly towards individual workers and it is most commonly done by occupational physiotherapists. In the future, the collaboration of employ-ers and OHC professionals could be developed for AC promotion actions at the organizational level. However, there is a need for further research in this topic.