Resilienssin ja gerastenian yhteys ikääntyneillä henkilöillä

Abstract

Resilienssillä tarkoitetaan henkilön kykyä selviytyä ja toipua merkittävistä vastoinkäymisistä. Gerastenia (aiemmin hauraus-raihnaus-oireyhtymä) taas on ikääntymiseen liittyvä moniulotteinen oireyhtymä. Gerastenia tarkoittaa elimistön haavoittuvuutta tai haurastumista, johon liittyy kasvanut riski haitallisille terveydentilan muutoksille ja toimintakyvyn romahtamiselle.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten resilienssi on yhteydessä gerasteniaan ikääntyneillä miehillä ja naisilla. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, selittääkö itsearvioitu terveys eroja resilienssin ja gerastenian yhteydessä ikääntyneillä miehillä ja naisilla. Aihetta on tutkittu vähän, vaikka psykologisten tekijöiden on todettu olevan yhteydessä ikääntyneen henkilön fyysiseen terveyteen ja toimintakykyyn.

Tutkimusaineistona käytettiin Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen (HBCS) aineistoa. Resilienssiä ja itsearvioitua terveyttä arvioitiin vuoden 2015 postikyselyssä ja gerasteniaa vuosien 2017–18 kliinisissä mittauksissa. Tutkittavia oli yhteensä 480, joista miehiä 206 ja naisia 274. Tutkittavien keski-ikä oli 74,1 vuotta. Resilienssiä arvioitiin Hardy-Gill resilienssimittarilla, jossa tiedusteltiin tutkittavan kokemaa stressaavinta tapahtumaa viimeisen viiden vuoden ajalta ja hänen sopeutumistaan siihen. Gerasteniaa arvioitiin Frailty-indeksillä, jossa selvitettiin tutkittavan terveydellisiä vajeita, kuten oireita, sairauksia ja toimintakyvyn heikentymistä. Aineistoa analysoitiin lineaarisella regressiomallilla sukupuolittain, jossa vakioivana tekijänä käytettiin itsearvioitua terveyttä. Lisäksi muina vakioivina tekijöinä käytettiin ikää ja koulutustasoa.

Tulosten mukaan korkeampi resilienssipistemäärä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään gerasteniaa kuvaavaan pistemäärään. Miehillä resilienssin ja gerastenian yhteys säilyi edelleen, kun itsearvioitu terveys lisättiin malliin. Naisilla itsearvioitu terveys taas selitti resilienssin ja gerastenian yhteyttä. Korkeampi resilienssi miespuolisilla tutkittavilla oli siis yhteydessä vähäisempään gerasteniaan. Tutkimus vahvistaa näyttöä siitä, että resilienssi on yhteydessä terveydentilaan ja toimintakykyyn ikääntyneillä henkilöillä. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin sukupuolten välisiä eroja resilienssin ja gerastenian yhteydessä. Tutkimusnäyttöä olisi tärkeää saada myös siitä, voisiko resilienssiä vahvistamalla ennaltaehkäistä gerastenian ilmenemistä.

The psychosocial aspects of successful aging are being increasingly associated with the prevention of disabilities and the general health of older adults. In this study, resilience is defined as an ability or capacity to thrive regardless of adversity. Frailty, a multidimensional age-related syndrome, has been investigated mainly with respect to biological aging. Frailty is a current public health issue, causing decrease in one’s functional status and a devastating accumulation of health deficits. The purpose of this study was to explore the potential association between frailty and resilience in older adults. In addition, the study investigated whether self-rated health explained the association between frailty and resilience in older men and women.

The research data used in this study was a part of the Helsinki Birth Cohort Study, which is an ongoing prospective cohort study. The study consisted of a total of 480 participants, born in Helsinki between 1934 and 1944 of which 206 were men and 274 women. Resilience was assessed in the postal survey conducted in 2015. Frailty was assessed during clinical examinations in 2017-18. The mean age of the participants was 74,1 years. To evaluate resilience, the Hardy-Gill resilience scale was used. In the Hardy-Gill resilience scale, participants are asked to identify the most stressful event during the past five years combined with questions about their adaptation after the adversity. Frailty was assessed using the Frailty Index, which includes 41 health deficits, such as symptoms, disabilities, and diseases. A linear regression analysis was used to analyse the data.

In this study, there was a significant negative linear association between resilience and frailty. The association remained after adjustment for age and highest level of education. When self-rated health was added to the final regression model, a significant association between resilience and frailty remained for men but for women the association was non-significant. The findings from this study deepen the previous knowledge of the importance of psychosocial factors in the healthy ageing process. The possibility to prevent frailty by strengthening resilience is a question yet to be answered. Further studies are needed to investigate gender differences between the main variables.