Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.advisorLitmanen, Tapio
dc.contributor.advisorBontenbal, Ilona
dc.contributor.authorSiirilä, Jouko
dc.date.accessioned2022-03-29T07:01:08Z
dc.date.available2022-03-29T07:01:08Z
dc.date.issued2022
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/80416
dc.description.abstractBelgialaisen professori Chantal Mouffen (1943) ja hänen edesmenneen filosofipuolisonsa Ernesto Laclaun vuonna 1985 esittelemään ”radikaalin ja pluraalin demokratiaan” kuuluu erilaisten jakojen ja niiden välisten ”antagonismien” hyväksyminen sosiaalisen kanssakäymisen lähtökohtana. Demokratian radikalisoinnin ytimessä on siis antagonistisen vastakkainasettelun muuntuminen ”agonistiseksi” kamppailuksi. Tällöin sotainen tavoite nujertaa toiseus vaihtuu periaatteessa ystävällismieliseksi kiistelyksi. Agonistisessa asenneilmapiirissä erilaiset ”me”-ryhmät suovat toisilleen oikeuden pitää kiinni erilaisuudestaan tiedostettuaan, että yksimielisyys sanan varsinaisessa merkityksessä on mahdottomuus, eikä se ole rauhantilan ehto. Antagonismiin liittyy myös käsitteen ”populismi” ymmärtäminen arvoneutraalina strategiana selkeyttää omia poliittisia teesejä suurelle yleisölle. Havainnollistan tässä tutkimuksessa demokratian radikalisoinnin ohjelmaa sijoittamalla sen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstiin. Chantal Mouffen yhteiskuntafilosofian valossa pidän mahdollisena, että kirkon jäsenmäärän tasaisesti kiihtynyt lasku vuosina 1980–2020 johtuu pluralismin torjunnasta ja illuusion yksimielisyydestä vaalimisesta poliittistuneessa kontekstissa. Kuitenkin kirkko on 1980-luvun alusta alkaen halunnut esittäytyä yhteiskunnan, esivallan lainsäädäntöön joustavasti taipuvana, hallinnollisesti poliittisena organisaationa. Esitän, että kirkon hallinnon tulisi vastedes hyväksyä erilaiset raamattunäkemykset pysyvänä olotilana. Tulkinnallisia eroja ilmentävien kansalaisjärjestöjen avoin, toinen toisensa hyväksyvä kamppailu on mielestäni kokeilematon keino vahvistaa yhä koulutetumpien kansalaisten jäsenyyttä ja houkutella mukaan myös uusia jäseniä. Rehellinen ja keinotekoisia kompromisseja kaihtava kiistely on omiaan vahvistamaan jäsenyyttä puolueissa Chantal Mouffen mukaan. Miksei tämä voisi olla mahdollisuutta myös maamme suurimmassa uskonnollisessa yhteisössä? Uskaltaako kirkko ottaa tämän haasteen vastaan?fi
dc.format.extent62
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.subject.otherantagonismi
dc.subject.otheragonismi
dc.subject.otherradikaali ja pluraali demokratia
dc.subject.otherkonfliktuaalisuus
dc.titleAntagonismista agonismiin : demokratian radikalisointi keinona vahvistaa jäsenyyttä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-202203292101
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaHumanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Humanities and Social Sciencesen
dc.contributor.laitosYhteiskuntatieteiden ja filosofian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Social Sciences and Philosophyen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineSosiologiafi
dc.contributor.oppiaineSociologyen
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi203
dc.subject.ysopoliittisuus
dc.subject.ysokirkko (instituutio)
dc.subject.ysodemokratia
dc.subject.ysopolitiikka
dc.subject.ysoevankelis-luterilainen kirkko
dc.subject.ysojäsenyys
dc.subject.ysokirkon hallinto
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot