Vanhempien osallisuuden haasteita huostaanottoprosessissa

Abstract

Tämän tutkielman päätarkoituksena oli lisätä ymmärrystä oikeudellisten, yleensä oletettavasti biologisten vanhempien vanhemmuuden osallisuuden haasteista huostaanottoprosessissa. Lisäksi tutkielmassa koottiin aineistosta yhteen taulukoksi esille nousseita vanhempien esittämiä kehittämistoiveita koskien vanhemmuuden osallisuutta huostaanottoprosessissa, koska ne antoivat lisätietoa haasteista. Vanhempien itse ilmaisemat haasteet ja kehittämistoiveet ovat merkittävä jatkotutkimusaiheiden pohdinnan lähde tässä kontekstissa sosiaalityön vaikuttavuustutkimukselle, jonka vuoksi tutkielman aihe rajautui näin.

Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja sen narratiivisen (kertomuksellisen) suuntauksen yleiskatsaus tutkimusmuotoa. Narratiivisen yleiskatsauksen tarkoituksena on tiivistää aikaisempia tutkimuksia kuvailevaksi synteesiksi. Aineistoa analysoitiin osallisuuden teoreettisesta näkökulmasta sekä suhteessa huostaanottoa ohjaavaan lakiin. Analyysirunko jakautui neljään osallisuuden yhden luokituksen mukaisiin pääteemoihin. Näitä osallisuuden pääteemoja olivat tieto-, päätös-, suunnittelu- ja toimintaosallisuus. Vanhemmuuden osallisuudesta ei ole kirjallisuushakujen perusteella olemassa kotimaisin lähtein teoriaa koskien huostaanoton kontekstia, joten tutkielmassa käytettiin osallisuuden pääteemoittelussa tutkimuksellista luovuutta. Englanninkieliset osallisuutta käsittelevät lähteet olisivat olleet haastavia prosessoida sopiviksi tutkielmaan ensinnäkin sijaishuollon lainsäädännön erilaisuuksien vuoksi sekä toisaalta osallisuuskäsitteen määrittelyjen ristiriitaisuuksien vuoksi suhteessa suomalaisiin vastaaviin asioihin. Aineiston analyysimenetelmä oli myös osittain teoriaohjaavaa sisällönanalyysia muistuttava.

Tutkielman aineistossa ja analyysissa painottui äitien osallisuus, koska isiä oli osallistunut tutkimuksiin vähän. Aineistosta selvisi jo näin kandidaatin tutkielman tasoisesti selvitettäessä, että vanhemmilla oli tarve kokea monella tavoin osallisuus vanhemmuuteen lapsensa huostaanoton aikana sekä toisaalta tarve saada tukea ja apua itselleen huostaanoton syihin. Aina lapsen paras ei välttämättä vanhempienkaan mielestä ollut lapsen paluu kokonaan synnyinkotiin. Jos vanhempi koki saaneensa liian vähän tietoa ja osallisuutta huostaanottoprosessissa sekä itselleen apua ja tukea, oli huostaanotto selkeästi vaikeampi hyväksyä. Oma lapsi oli tämänkin tutkielman aineiston perusteella hyvin tärkeä asia elämässä, jonka edestä oltiin halukkaita pyrkiä tekemään parhaansa. Tutkielman perusteella on hyvä kysyä, onko yhteiskuntamme huomioiva tarpeeksi vanhempien osallisuutta ja auttamista huostaanottoprosessissa?