Does off-court generic peripheral perception training improve basketball sports performance?

Abstract

Perifeerinen havainnointi on ratkaisevan tärkeää joukkuelajeissa, joissa tarkkaillaan useita pelaajia samanaikaisesti. Aiempi havainnointitutkimus urheilun parissa on keskittynyt tarkan näön alueen rooliin ja sen käyttäytymisen tutkimiseen, kun taas perifeeristä on tutkittu selkeästi vähemmän. Ecological dynamics ja Information processing -mallit ovat esittäneet erilaisia näkökulmia havainnoinnin ja toiminnan välisistä vuorovaikutussuhteista. On myös esitetty, että huippu-urheilijat hyödyntävät lajikohtaista perifeeristä tietoa paremmin kuin alemmalla tasolla harrastavat. Havaintokognitiiviset interventiot voivat kehittää urheilijoiden perifeeristä havainnointia, mutta siirtovaikutusta lajiin ei ole todistettu. Perifeerisen harjoittelun suoritustavoista ei ole selkeää ymmärrystä, jotta mahdollisia siirtovaikutuksia urheilusuorituksiin havaittaisiin. Tämä tutkimus pyrki valoittamaan Information processing -teorian lähestymistavalla toteutetun perifeerisen havaintoharjoittelun vaikutuksia koripallon lajisuoritukseen. Yhdeksän keskitason koripalloilijaa värvättiin koehenkilöiksi. Tutkimus sisälsi alkutestit, plasebokontrollijakson, välitestit, perifeerisen havainnoinnin harjoittelujakson ja jälkitestit. Molemmat interventiojaksot kestivät neljä viikkoa. Neljä perifeeristä reaktiotestiä, näkökentän laajuustestit, koripallon taitotestit ja koripallon hyökkäystilanteesta (Pick and Roll) katseen sijainti ja päätöksien laadut mitattiin ennen ja jälkeen interventiojaksoja. Osallistujat suorittivat ensin placebokontrollijakson, jota seurasi perifeerinen havainnoinnin harjoittelujakso. Perifeerinen harjoittelujakso, kahdesti 30 minuuttia viikossa, sisälsi perifeeristen ärsykkeiden tunnistamista, huomion kohdistamista sekä useiden esineiden seurantaa yhdistettynä oikeanlaiseen toimintaan ja/tai urheilulajikohtaiseen tehtävään. Plasebokontrollijakson jälkeen horisontaalisen näkökentän laajuus kasvoi merkittävästi (p<0,001) ja suorituskyky parani merkittävästi (p<0,05) kahdessa koripallon taitotestissä. Perifeerisen harjoittelun jälkeen tilastollisesti merkittävää nopeutumista (p<0,05) tapahtui reaktiotestissä yksinkertaiseen visuaaliseen ärsykkeeseen. Reaktioajat pienenivät myös kahdessa muussa reaktiotestissä, mutta eivät merkitsevästi. Perifeeristen päätösten määrä foveaalisiin päätöksiin verrattuna kasvoi jälkitestissä, mutta merkityksettömästi. Tässä tutkimuksessa käytetty perifeerisen havainnoinnin harjoittelutapa ei näytä parantavan koripallon hyökkäyssuoritusta. Perifeerinen harjoittelu saattaa kehittää reaktionopeutta yleisiin visuaalisiin ärsykkeisiin. Osallistujat saattoivat hyödyntää perifeeristä havainnointia enemmän koripallon hyökkäystilanteessa ilman, että koripallon yleissuoritus kentällä heikkenisi. Muita siirtovaikutuksia lajiin ei löytynyt. Lisää interventiotutkimuksia tarvitaan, joissa tutkitaan perifeerisen havaintoharjoittelun vaikutuksia urheilusuoritukseen.

Peripheral perception is crucial in team sports where multiple players are simultaneously observed. Former research of sports vision has focussed on investigating the role of the central vision and the gaze behaviour whereas peripheral vision has been left in the shadow. Ecological dynamics and the information processing theories have fundamental differences in how perception and action are coupled. Elite athletes can extract sport-specific useful peripheral information more accurately and efficiently than lesser-skilled athletes or novices. Perceptual-cognitive interventions have successfully improved athletes’ peripheral perception, but it has not been connected to improved sports performance. There is no common understanding of how peripheral perception should be trained to gain transfer effects in sports performance. Thus, the purpose of the study was to investigate the useability of the information processing approach to train peripheral perception off-court using non-sport-specific stimuli. Nine intermediate basketball players were recruited to participate in the study. The study included pre-tests, placebo control period, mid-tests, peripheral training intervention and post-tests. Both study periods lasted for four weeks. Four peripheral reaction tests, visual field size tests, basketball skill tests and from the basketball transfer test (Pick and Roll), gaze location and decision accuracy were collected before and after intervention periods. Participants went first through the placebo control period followed by the peripheral training intervention. Peripheral training intervention, twice 30 minutes per week, included peripheral stimuli identification, attention allocation and multiple object tracking combined with correct motor response and/or sport-specific task. After the placebo control period significant increase (p<0,001) occurred in the horizontal visual field size and performance significantly improved (p<0,05) in two basketball skill tests. After peripheral training intervention, total simple reaction times decreased significantly (p<0,05) and a decrease in reaction time also occurred in the other two reaction tests, but insignificantly. The number of peripheral decisions made compared to foveal decisions increased in post-test, but insignificantly. The off-court generic peripheral training used in the present study does not seem to improve basketball offence performance. Reaction time results suggest peripheral training might improve reaction speed to non-sport-specific peripheral stimuli. Peripheral training potentially shifted participants to use peripheral perception in the decision-making process with no decrements in overall basketball on-court performance. More intervention studies investigating peripheral perception training’s effects on sports performance are needed.