Edunvalvonta - auttamisjärjestelmän musta aukko : kirjallisuuskatsaus edunvalvonnasta päämiehen näkökulmasta

Abstract

Tässä kirjallisuuteen pohjautuvassa tutkielmassa tarkastellaan edunvalvojan määräämiseen liittyviä tekijöitä, päämiehen asemaa sekä siihen liittyvää itsemääräämisoikeuden toteutumista holhoustoimilain tarkoittamassa edunvalvonnassa. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta tutkimuksesta ja kuudesta lakimiesliiton julkaisemasta vertaisarvioiduista artikkelista. Tarkastelen aineistoa kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla ja tarkoituksena on valikoida aineistosta ne asiat ja tekijät, jotka määrittävät henkilön itsemääräämisoikeuden, päämiehen edun sekä tutkia miten nämä toteutuvat lainsäädännössä ja käytännön edunvalvonnassa. Lähestyn tutkimusaihettani oikeustieteellisesti ja erityisesti persoonallisuusoikeuden näkökulmasta. Persoonallisuusoikeuden syvin ulottuvuus on itsemääräämisoikeudessa ja ihmisen suojelussa, liittyen monella tavalla kehittyvään ja meitä ympäröivään yhteiskuntaan. Siten kysymys on sosiaalityönkin kannalta hyvin keskeisestä asiasta. Tutkimustuloksissa olen keskittynyt tuomaan esille eettisiä näkökohtia, jotka vaikuttavat päämieheen ja hänen oikeudelliseen asemaansa edunvalvonnan alaisena. Holhoustoimilaissa edunvalvojan määrääminen on aina viimesijainen keino päämiehen taloudellisten oikeuksien turvaamiseksi. Edunvalvojan tulee huolehtia myös hoidon, huolenpidon ja kuntoutuksen toteutumisesta, silloin kun henkilön oma ymmärrys ei riitä. Edunvalvojan toimintaan vaikuttaa hänen oma näkemyksensä eettisistä ja moraalisista lähtökohdista. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen näyttää pitkälti riippuvan siitä, miten edunvalvoja käyttää päätösvaltaansa suhteessa päämieheen. Tutkimusaineistoni osoittaa, että edunvalvonnan tarve lisääntyy tulevaisuudessa ja samalla on kysymys päämiehen edun oikeudesta tehdä omia itsenäisiä päätöksiä, mutta myös luoda mahdollisuuksia henkilöä itseään koskeviin päätösten tekemisiin. Tutkimusaineiston mukaan holhoustoimilaki tarvitsee uudistamista, sillä edunvalvonta näyttää määrittävän henkilön itsemääräämisoikeutta kahlitsevasti. Joskus se ilmenee siten, että päämieheltä katoaa todellinen vaikutusvalta asioihinsa. Toisaalta itsemääräämisoikeutta toteutetaan silloinkin, kun päämiehen aito etu vaatii henkilön suojaamista ja mahdollista heitteillejätön estämistä.