"With all these wires stuck in my brain" : postinhimillinen outous Arjen Lucassenin musiikkialbumissa Lost in the New Real
Authors
Date
2021Copyright
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen postinhimillistä tilannetta Arjen Lucassenin musiikkialbumin Lost in the New Real (2012) tekstissä. Analysoin, millaisena postinhimillinen tilanne näyttäytyy albumin päähenkilö Mr. L:n kautta ja kuinka hän kuvaa kokemusmaailmaansa puheessaan. Tämän lisäksi tutkin albumin puheen tasoja ja niiden vaikutusta siihen, millainen kokemus postinhimillisyydestä albumissa muodostuu. Määrittelen analyysini perusteella postinhimillisen outouden affektin. Sovellan analyysissani metamodernia affektikäsitystä.
Postinhimillisyys on posthumanismin alakäsite, joka viittaa tilanteeseen, jossa käsitys ihmisyydestä on muuttunut teknologisen kehityksen seurauksena. Posthumanismi laajemmin viittaa ajatteluun, jossa ihmisyys käsitetään asemassa, joka ei ole vastakkain ei-inhimillisen luonnon ja maailman kanssa. Posthumanismi siis pyrkii purkamaan käsityksen ihmisestä ”luomakunnan kruununa”. (Lummaa & Rojola 2014, 7, 14–17; Raipola 2014, 35.) Metamodernismi on postmodernismia seuraava tilanne, joka asettuu ontologisesti modernismin ja postmodernismin väliin. Termin nykyiseen muotoonsa määritelleet Timotheus Vermeulen ja Robin van den Akker (2010, 5–7, 12; 2017, 8–11) kuvaavat sitä heilahteluksi modernin ja postmodernin välillä; liikkeeksi, joka liikkuu eteenpäin tietäen, ettei saavuta määränpäätään; ja tilanteeksi, joka on kuin se olisi jotenkin. Tässä tutkielmassa sovellan metamodernismia tarkastellessani Lost in the New Real –albumin puheen tasoja ja muodostaessani niissä syntyvän postinhimillisen outouden affektin.
Analyysini perusteella muotoilen postinhimillisen outouden seuraavasti: postinhimillinen outous on affekti, joka syntyy postinhimillistä tilannetta kuvaavassa puheessa ja muodostuu puheen tasoilla. Postinhimillinen outous on kykenemättömyyttä asettua postinhimilliseen tilanteeseen, jossa käsitys ihmisyydestä on muuttunut. Metamodernina affektina postinhimillinen outous on heiluntaa ihmisyyden ja postihmisyyden, tuttuuden ja vierauden, menneisyyden ja tulevaisuuden sekä henkilökohtaisuuden ja yleisyyden välissä.
...
Keywords
Metadata
Show full item recordCollections
- Kandidaatintutkielmat [5341]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
”Se joka olet ei puhkea kukkaan päivänvalossa tai sanoissa” : posthumanistinen identiteetti Fernando Pessoan runoudessa
Vesanen, Milla (2019)Posthumanistinen luenta Fernando Pessoan Minä, aina vieras -runokokoelmassa esitetystä identiteettikokemuksesta ja kulttuurin sisä- ja ulkopuolisen jaottelun vaikutuksesta identiteetin eheyteen. Tutkielmassa analysoidaan ... -
Kuvitteellinen puutarha, oikeita rupikonnia
Kilpiö, Juha-Pekka; Rantama, Vesa (Runoyhdistys Nihil interit ry, 2018) -
"Näissä runoissa ylistetään luontoa ja mollataan ihmisiä" : luonnon ja ihmisen suhde lasten runotulkinnoissa
Pulkkinen, Anna (2018)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin lasten runotulkintoja suomalaisesta lastenrunoudesta ja niissä kuvaillusta luonnosta. Tutkimuksessani vaikuttaa niin kirjallisuudentutkimuksellinen kuin lapsuudentutkimuksellinen ... -
Kohti planetaarista tuntua : feministis-posthumanistinen uudelleenkuvittelu ja etiikka ihmisen jälkeen
Koistinen, Aino-Kaisa; Karkulehto, Sanna (Eurooppalaisen filosofian seura, 2021)Niin kutsuttu antroposeeni eli ihmisten valtakausi on aiheuttanut lukemattomia globaaleja ongelmia ja kriisejä, jotka ovat herättäneet kysymyksen ihmisten kyvystä elää eettisesti muiden lajien ja ympäristönsä ... -
Uudelleenkirjoitettu Nausicaä Haasjoen teoksessa Nausikaa
Perttunen, Noora (2023)Tarkastelen maisterintutkielmassani Pauliina Haasjoen runoteosta Nausikaa uudelleenkirjoittamisen näkökulmasta ja vertaan teosta sen yhteen hypotekstiin, Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä -mangasarjaan. Tutkielmassa ...