The main purpose of this thesis was to investigate the tactical behaviour in football in order to gain more understanding on how demands on the field constrain the way that the players expose possibilities for action. The aim was also to investigate the effects of players’ roles (e.g., defenders, midfielders, and attackers) in different field locations and sub-phases of game. The findings support the idea that it is important to understand how manipulated constraints in team games practice can influence the tactical behaviour of players and how players explore such variations. Fifteen U15 male players (age 13.2 ± 1.03 years; years of practice 4.2 ± 1.10 years) from the same club participated in this study (2016/2017 season). For the purposes of the analysis, on advice from the coaching staff, participants were categorised according to their main playing role, resulting in sub-samples of five defenders (centre-back and full-backs), seven midfielders (centre midfielders and lateral midf
ielders) and three attackers (forwards).
The theoretical framework of this study is based on ecological dynamics. Accordingly, tactical behaviours of players and teams result from information exchanges that emerge among players, based on their action capabilities (physical, technical, and tactical). Ecological dynamics views competitive performance of sports teams as emerging from the sharing of available affordances (opportunities or possibilities for action) that exist in a performance environment. To optimize players’ tactical abilities, coaches need to design training sessions with representative learning tasks that ensure that practice has similar perceptual-action relationship to competitive matches. Toward this goal, Small-sided and conditioned games (SSCGs) are commonly used in football training. SSCGs reproduce randomness, unpredictability, and complexity of the formal match and may involve 1-vs-1, 2-vs-1, and 3-vs-3 formats. SSCGs offer various possibilities for manipulating key informational task constraints (e.g., number of players, pitch dimensions etc.) to induce different training responses according to the learning aim.
In the first study it was observed that field location as well as players’ role constrained players’ tactical behaviour for dribbling and shooting in 1-vs-1 football situations. In the second study, in the analysis of the 2-vs-1 football situations, similar results were observed. A general main effect of field location was observed with changes in spatial-temporal relations of players between field locations. Related to participants’ roles, defenders revealed subtle differences on their tactical behaviour when compared with midfielders and attackers. At the end, in the third study, an effect of players’ roles in teams’ tactical actions of play and effectiveness were observed between teams of defenders, midfielders and attackers. Due to differences in performance context, players with different playing roles seem to exploit affordances and perform differently in competitive 3-vs-3 SSCGs (small-sided and conditioned games).
Based on the findings of this doctoral dissertation, implications for the design of practice tasks can be advocated. Attackers and defenders can be exposed to different relative positions to the goal for training dribbling and shooting, with changes in the preferred foot of both attackers and defenders. That personal constraint manipulation will encourage greater exploration of possibilities for action of attackers to shoot when presented with a more open or closed angle to the goal. Such a manipulation may even encourage participants to explore shooting with the non-preferred foot, depending on the affordances offered by information from the positioning of defenders, relative to the goal. Also, for defenders, such a manipulation will help them to improve their defensive positioning relative to the goal, and to identify and prevent the use of the preferred foot of attackers. This exploration of capabilities for action of other performers, based on some key information, will allow learners to become more effective and flexible in their behaviours. Players’ roles seem to have an impact on their current capabilities for action. Thus, to improve player performance, early exposure to diverse experiences in the contexts of play and in required perception and action capacities instead of specialization (as defenders or attackers) can/may help learners to improve their adaptability to the different performance contexts to which they are exposed during competition.
...
Jalkapallolla on värikäs historia. Se on lajina läpikäynyt valtavan muutoksen alkuperäisestä väkivaltaisesta ja ilman sääntöjä pelattavista pelistä monimut-kaiseksi peliksi, jossa peliesitykseen vaikuttavat urheilijan psyykkiset, tekniset ja taktiset taidot (Stolen et al., 2005). Jalkapallo on tänä päivänä maailman suo-situin urheilulaji ja sillä on yli 265 miljoonaa harrastajaa. Sitä pelataan kaikilla mantereilla ja lajilla on 208 lajiliittoa. Suomen Palloliitto on Suomen suurin ja kansainvälisin urheilun lajiliitto. Jalkapallo on Suomen harrastetuimpia lajeja ja sillä on noin 141 000 lisenssipelaajaa.
Jalkapallo huipputasolla edellyttää yleistä urheilullisuutta ja laajaa la-jinomaista tekniikkaa. Pelin luonne on intervallityyppinen, jossa vaihtelevat sekä kovavauhtiset ja nopeat että lyhyet ja pitkät juoksut. Pelaaja suorittaa pe-lin aikana useita lajinomaisia teknisiä suorituksia kuten laukauksia, puskuja päällä, taklauksia sekä erimittaisia syöttöjä. Pelaaja liikkuu suurimman osa
n peliajasta ilman palloa ja vaihtelee liikkumisnopeuttaan sekä liikuttua matkaa pelitilanteen vaatimalla tavalla. Pelin aikana pelaaja tekee 1400–1600 suunnan- tai intensiteetin muutosta ja näitä muutoksia liikkeessä tapahtuu noin joka nel-jäs sekunti. Toisaalta pelaaja tekee täysivauhtisen juoksun joka puolentoista minuutin välein.
Väitöskirjan tutkimusaineisto koostui 15 alle 15- vuotiaasta poikapelaajasta (ikä 13,2 ± 1,03 vuotta, harjoitteluvuosia 4,2 ± 1,10 vuotta). Tutkimusta varten pelaajat jaettiin valmentajien arvioiden perusteella kolmeen ryhmään. Näin muodostuneisiin ryhmiin saatiin 5 puolustajaa (laitapuolustajat ja keskuspuolustajat), 7 keskikenttäpelaajaa sekä 3 hyökkääjää. Koehenkilöt kuuluivat Jyväskylän Jalkapalloklubin (JJK) joukkueeseen, joka osallistui Suomessa pelattaviin sarjoihin kaudella 2016–2017. Kaikki koehenkilöt olivat oikeajalkaisia ja pelasivat ikäkauden ykkösjoukkueessa. Koehenkilöillä oli seuran ohjaamia harjoituksia viisi kertaa viikossa (90 minuuttia/harjoitus) sekä virallisia tai harjoitusotteluita viikonloppuisin.
Tämän tutkimuksen tulokset olivat ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa hyökkääjät laukovat eniten maalia kohti ja tekevät enemmän maaleja kuin muiden pelipaikkojen pelaajat. Tämä selittyy osaksi sillä, että hyökkääjät käyttävät 3-vs-3-pienpeleissä erilaista havaintoon perustuvaa informaatiota, käytettävissä olevia mahdollisuuksia toimia ja liikemalleja 11-vs- 11 peliin verrattuna. Tähän tulokseen vaikuttaa varmasti myös se, että aiemmissa tutkimuksissa on tutkittu 11-vs-11 peliä, jossa hyökkääjien rooli on viimeistellä maaleja ja heidän laukaisuaktiivisuutensa on pelipaikasta johtuen suurempaa muiden pelipaikkojen pelaajiin verrattuna. Hyökkääjien suuremmat arvot pallonmenetyksissä tässä tutkimuksessa puolustajiin verrattuna saattavat osaksi selittyä sillä, että hyökkääjät ovat 11-vs-11 pelissä taipuvaisia ottamaan tiettyjä riskejä 1-vs-1-tilanteissa, yleensä hyökkäyspäässä. Pienpeleissä 1-vs-1-tilanteissa pallonmenetykset saattavat kostautua vastustajan maalilaukauksina tai maaleina 11-vs-11 peliä tehokkaammin, koska hyökkääjien pallonmenetykset epäonnistuneissa 1-vs-1-tilanteissa tapahtuvat normaalissa pelissä yleensä kaukana omasta maalista.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pelaajan varsinainen pelipaikka voi rajoittaa ja tuottaa erilaista kollektiivista ja yksilöllistä käyttäytymistä 3-vs-3-pienpeleissä. Eri pelipaikkojen pelaajat käyttävät eri tavalla hyväksi ympäristön tarjoamia ärsykkeitä ja pelaavat näin ollen eri tavalla pienpeleissä. Väitöskirjan artikkeleissa 1 ja 2 saatiin samanlaisia tuloksia peliroolin vaikutuksesta 1-vs-1- ja 2-vs-1-tilanteisiin.
...
