Etäteknologiaa sisältävän sydänkuntoutuksen vaikuttavuus sepelvaltimotautikuntoutujien biopsykososiaalisiin tekijöihin

Abstract

Sepelvaltimotauti on yleinen väestön terveyteen ja kuolleisuuteen vaikuttava sairaus, joka näyttäytyy sitä sairastavan henkilön elämässä biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Vaikuttavuudestaan huolimatta sydänkuntoutus on silti alihyödynnettyä. Teknologisten ratkaisujen käyttö taas on lisääntynyt sosiaali- ja terveysalalla. Tämä pro gradu-tutkielma koostuu kahdesta osasta. Kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin aiempaa tutkimustietoa etäteknologiaa sisältävän sydänkuntoutuksen vaikuttavuudesta sepelvaltimotautikuntoutujien psyykkiseen hyvinvointiin, kestävyyskuntoon ja elämänlaatuun. Artikkelikäsikirjoituksessa raportoidaan tuloksia CRT-tutkimuksesta, jossa selvitettiin etäteknologiaa sisältävän sydänkuntoutuksen tuomaa lisäarvoa sepelvaltimotautikuntoutujien masennusoireisiin, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon ja sosiaaliseen elämänlaatuun verrattuna tavanomaiseen sydänkuntoutukseen, jossa etäteknologiaa ei käytetty. Lisäksi kartoitettiin intervention aikaisia muutoksia selittäviä tekijöitä.

Kirjallisuuskatsauksen tietokantahaku tehtiin Medline-, Cinahl- ja PsycINFO-tietokantoihin. CRT-tutkimuksen aineistona toimi 59 koe- ja kontrolliryhmään satunnaistetun sepelvaltimotautikuntoutujan tulokset koskien muutosta masennusoireissa (DEPS), hengitysja verenkiertoelimistön kunnossa (VO2max) ja sosiaalisessa elämänlaadussa (WHOQOL-bref) 12 kuukauden intervention aikana. Molemmat ryhmät osallistuivat vuoden mittaiseen tavanomaiseen sydänkuntoutukseen, jonka ohella koeryhmä sai käyttöönsä etäteknologiaa. Ryhmien väliset erot analysoitiin kahden riippumattoman otoksen t-testillä ja muutosten taustalla vaikuttavia tekijöitä selvitettiin lineaarisella regressioanalyysillä.

Aiemmissa tutkimuksissa etäteknologiaa sisältävä sydänkuntoutus on useimmiten havaittu yhtä vaikuttavaksi psyykkisen hyvinvoinnin, kestävyyskunnon ja elämänlaadun paranemisen suhteen kuin tavanomainen sydänkuntoutus. Etäteknologian tuomasta lisäarvosta tehtyjä tutkimuksia on vielä vähän. CRT-tutkimus antaa viitteitä siitä, että etäteknologia ei tuota lisäarvoa tavanomaiseen sydänkuntoutukseen, kun tutkimuskohteena ovat masennus, hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto ja elämänlaatu. Sydänkuntouksessa vähäisempää masennusoireiden lisääntymistä selitti elämänlaadun paraneminen. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon kehittymistä selittivät erityisesti lähtötilanteen suurempi fyysinen aktiivisuus sekä lyhyempi aika sydäntoimenpiteestä. Tulevaisuudessa sydänkuntoutuksessa tulisi tutkia tarkemmin, miten teknologia voisi tukea ja antaa lisäarvoa kokonaisvaltaiseen kuntoutumiseen.

Coronary heart disease affects in the health and mortality of the European population. The disease occurs in biological, psychological, and social matrixes of health consistent with the biopsychosocial model. Cardiac rehabilitation has been stated to be an essential part of the treatment of coronary heart disease but it is still underused. The use of technological solutions has increased among social and health sector. This Master’s thesis consists of two parts. The aim of the literature review was to investigate previous studies concerning the effectiveness of remote technology-enhanced cardiac rehabilitation on coronary rehabilitee’s psychological health, exercise capacity and quality of life. In the article part will be reported results from CRT-study which aim was to assess the added value of remote technology-enhanced cardiac rehabilitation on coronary rehabilitee’s depressive symptoms, cardiorespiratory fitness and social quality of life compared to standard cardiac rehabilitation without remote technology, and to assess factors explaining the possible changes in the primary variables.

A database search for the literature review was made to Medline, Cinahl and PsycInfo following certain PICOS criteria. In the RCT-study the data consist of the results of 59 coronary rehabilitees cluster randomized to experimental and control groups. The results concern the changes in depressive symptoms (DEPS), cardiorespiratory fitness (VO2max) and social quality of life (WHOQOL-bref) during a 12-month intervention. Both groups participated in a standard cardiac rehabilitation. In addition, the experimental group used remote technology. Differences between the groups were analyzed with independent samples t-test, and linear regression analysis was used to assess the factors explaining the possible changes.

In most of the previous studies remote technology-enhanced cardiac rehabilitation has been reported to be as effective as standard cardiac rehabilitation concerning depression and anxiety, exercise capacity and quality of life. There are still only few of studies concerning the added value of remote technology. Differences were not observed between the groups concerning the changes in primary variables in the CRT-study. Positive changes in quality of life explained smaller increase in depressive symptoms. More time spent in physical activity at the baseline and shorter time from last operation explained greater increase in cardiorespiratory fitness. Based on the previous studies the remote technology-enhanced cardiac rehabilitation might act as an option for standard cardiac rehabilitation. Based on the CRT-results, remote technology does not bring any added value for the standard cardiac rehabilitation. In the future, it is important to find out how remote technology could support and bring value for comprehensive rehabilitation.