Ruumiillinen synkronia pariterapian hiljaisissa hetkissä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ruumiillisen synkronian ilmenemistä pariterapian hiljaisissa hetkissä kahdessa eri modaliteetissa: elektrodermaalisessa aktiivisuudessa (EDA) sekä pään ja kehon liikkeissä (MEA). Aineisto koostui Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli -tutkimushankkeen kahdestatoista pariterapiaistunnosta, joista jokaiseen osallistui kaksi asiakasta ja kaksi terapeuttia sekä istunnoista paikannetuista erityisen vähän äänienergiaa sisältävistä hiljaisista hetkistä. Aineistoista analysoitiin synkronoitumisen eroja hiljaisten hetkien ja satunnaisesti valittujen ei-hiljaisten hetkien välillä, modaliteettien eroja synkronoitumisessa ja synkronoitumisen yhteyttä asiakkaan kokemaan terapeuttisen yhteistyösuhteen laatuun. Lisäksi tutkittiin edellisten yhteyttä synkronian kahteen esiintymismuotoon, yhdensuuntaiseen (in-phase) ja vastakkaissuuntaiseen (anti-phase) synkroniaan. EDA:ssa synkronian havaittiin olevan yleistä: tilastollisesti merkitsevää synkroniaa esiintyi 69 %:ssa istuntojen osallistujien välisistä dyadeista. MEA:ssa synkronia oli vähäistä, joten tarkemmissa analyyseissa keskityttiin EDA:an. Molemmissa modaliteeteissa synkronoituminen oli yhtä voimakasta hiljaisissa ja ei-hiljaisissa hetkissä. EDA:ssa yhdensuuntainen synkronia asiakkaiden välillä oli kuitenkin hiljaisissa hetkissä merkitsevästi vähäisempää kuin ei-hiljaisissa hetkissä. Terapeuttisen yhteistyösuhteen laatua kussakin istunnossa mittaavien Session Rating Scale (SRS) -arvojen ja EDA-synkronian välillä havaittiin merkitsevä yhteys: mitä voimakkaampaa vastakkaissuuntainen synkronia oli asiakkaan ja terapeuttien välillä, sitä paremmaksi asiakas yhteistyösuhteen koki. Tutkittaessa vastaavia yhteyksiä erikseen mies- ja naisasiakkailla sekä hiljaisissa ja ei-hiljaisissa hetkissä, havaittiin positiivinen merkitsevä yhteys ei-hiljaisissa hetkissä ilmenneen naisasiakkaan ja terapeuttien välisen yhdensuuntaisen synkronian ja naisasiakkaan kokeman yhteistyösuhteen laadun välillä. Yhdensuuntainen synkronia oli EDA:ssa varsinkin hiljaisissa hetkissä ja terapeuttien välisissä dyadeissa huomattavasti vastakkaissuuntaista synkroniaa yleisempää. Tämän tutkimuksen perusteella hiljaisissa hetkissä esiintyvällä ruumiillisella synkronialla ei ehkä ole sellaista roolia, joka merkittävästi poikkeaisi muina aikoina esiintyvästä synkroniasta. Tarkastelimme myös määrällisen tutkimuksen menetelmäkehitystarpeita, jotta lyhyissä ajanjaksoissa ilmenevää synkroniaa pystyttäisiin tulevaisuudessa havainnoimaan entistä paremmin.

This study examined the manifestation of embodied synchrony in silent moments of couple therapy in two different modalities: electrodermal activity (EDA) and head and body movements (MEA). The material consisted of twelve couple therapy sessions of the Relational Mind research project at University of Jyväskylä, each of which was attended by two clients and two therapists. This study focused on the detected silent moments with particularly low sound energy. Data were analysed for differences in synchronization between silent moments and randomly selected non-silent moments, differences in modalities in synchronization, and the relationship of synchronization to the quality of the therapeutic alliance experienced by the client. In addition, the two manifestations of synchrony, in-phase and anti-phase synchrony, was investigated. In the EDA, synchrony was found to be a common phenomenon: statistically significant synchrony occurred in 69% of dyads between session participants. In MEA, synchrony was rather low, so more detailed analyses focused on EDA. In both modalities, synchronization was equally strong in silent and non-silent moments. In the EDA, however, in-phase synchronization between clients was significantly lower in silent moments than in non-silent moments. A significant association was detected between the EDA synchrony and the Session Rating Scale (SRS) values, which measure the quality of the therapeutic alliance in each session. The stronger the anti-phase synchrony between the client and therapists, the better the client evaluated the alliance. Similar relationships were examined separately for male and female clients and in silent and non-silent moments. The in-phase synchrony between the female client and therapists in non-silent moments was found to be significantly and positively associated with the quality of the association experienced by the female client. In-phase synchrony was significantly more common than anti-phase synchrony in EDA, especially in silent moments and in the therapist dyads. Based on this study, embodied synchrony occurring in silent moments may not significantly differ from the synchrony occurring at other times. We also considered the methodological development needs of quantitative research in order to better detect synchrony occurring in short periods of time.