Päihdeongelmainen nainen vai nainen, jolla on päihdeongelma

Abstract

Tutkimukseni kytkeytyy naisille suunnattuun päihdetyöhön, sukupuolisensitiiviseen lähestymistapaan ja sitä kautta feministiseen sosiaalityön tutkimukseen, joka on pyrkinyt nostamaan esille sukupuolen merkityksen sosiaalityössä havaittuihin ongelmiin vaikuttavana osatekijänä. Tavoitteena oli selvittää, mitä tarkoittaa naiserityinen päihdetyö, millaisia ovat sukupuolispesifistiset menetelmät ja mitä niistä on aiemmin tutkittu. Teoreettinen lähtökohta perustuu feministisessä sosiaalityössä ja päihdetutkimuksissa käytyyn keskusteluun sukupuolieron merkityksestä ja naiserityisestä työotteesta. Kirjallisuuskatsauksen rakenne jakaantuu neljään osaan; ensin esitellään tutkimuksen teoreettinen lähtökohta ja keskeiset käsitteet, jonka jälkeen käsitellään naisten päihteiden käyttöä ja selostetaan tutkimuksen toteuttamisesta. Lopuksi analysoidaan ja kuvaillaan tutkimustuloksia yhteenvedon muodossa. Tutkimukseni aineistona on 10 kotimaista ja kansainvälistä tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia ja teosta. Tutkimukset otettiin mukaan, jos ne liittyivät päihdetyön kontekstiin tai aineiston asiakkaat ovat oletetusti päihdetyön asiakkaita. Aineiston valikoimista hankaloitti rajanveto sosiaali- ja terveydenhuollon välillä, koska terveydenhuoltoon ja hoitotyöhön painottuvia tutkimuksia löytyi hauilla runsaasti. Kirjallisuuskatsaukseen on valittu ainoastaan sellaiset julkaisut, joissa huomioitiin päihdetyön naiserityisyys, vaikka käsite liittyy myös naisten päihdehoitotyöhön, -kuntoutukseen, asunnottomuuteen ja rikollisuuteen. Päihteiden käyttö on perinteisesti ollut miesten hallitsemaa ja ollut vertailukohtana naisten päihdekäytölle, myös päihdetyössä ja -hoidossa. Tutkimuksen tuloksissa korostuu vahvasti vain naisille suunnatun päihdetyön tarpeellisuudesta ja sen erottamista perinteisestä päihdetyöstä. Päihteitä käyttäville naisille suunnatussa hoidossa tulee huomioida naisten päihdeongelmiin kytkeytyvät erityispiirteet, sukupuoleen liittyvät roolit ja odotukset sekä heidän sosiaalinen asemansa yhteiskunnassa. Sosiaalisten suhteiden eheyttäminen, omien vahvuuksien tunnistaminen ja vertaistuen merkitys nousivat tuloksissa usein esille. Naisilla päihdeongelmiin kytkeytyvä leimaantuminen, häpeä ja syyllisyys ovat usein hoitoon hakeutumisen esteinä, joten on tärkeää kehittää sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, jotka heikentävät naisten päihdeongelmiin liittyvää kulttuurista ja sosiaalista leimautumista. Päihdetyössä on tärkeää huomata, että päihdeongelman takana on aina ihminen, jonka koko elämää ei pitäisi määritellä ainoastaan päihdeongelman kautta.