Mentoroinnin ja työssä viihtymisen yhteys työssä jatkamiseen

Abstract

Hoitotyövoiman poistuminen alalta on globaali huolenaihe. Työvoiman vaihtuvuus ja sen puute aiheuttavat hoitotyön laadun heikentymistä, epäjatkuvuuksia työnteossa sekä lisääntyneitä kustannuksia organisaatioille. Tämän tutkielman tarkoitus on tunnistaa sairaanhoitajien työuran pidentämiseen vaikuttavia tekijöitä, henkilökohtaiseen osaamisen ja taitojen, ja tiedon eteenpäin siirtämiseen eli mentorointiin liittyviä tekijöitä, sekä työssä viihtymisen vaikutusta työssä jatkamiseen 2016 kerätyn JATKIS-kyselyaineiston vastausten perusteella. Tutkittavia oli yhteensä 374 (naisia 89.9 %). Vastaajien keski-ikä oli 57 v.

Mentoroinnin ja työssä jatkamisen, sekä työssä viihtymisen ja työssä jatkamisen yhteyttä työssä jatkamisaikeeseen eläkeiän jälkeen selvitettiin binäärisellä logistisella regressiolla. Jatkuvista muuttujista muodostettiin summamuuttujat.

Tämän tutkimuksen perusteella mentoroinnilla terveydenhuollossa ei ole merkitsevää yhteyttä työuran jatkamiseen eläköitymisiän jälkeen. Työssä viihtymisellä on merkitsevä yhteys työuran jatkamiseen eläkeiän jälkeen. Yhden pisteen lisäys työssä viihtymistä kuvaavassa muuttujassa lisäsi todennäköisyyttä työssä jatkamiseen 1.16-kertaisesti (p = 0.003).

Tutkimustulos kannustaa huolehtimaan vanhempien hoitajien työssä viihtymisen tekijöistä, jotta väestön ikääntymisen ja kasvavan elinajanodotteen aiheuttama työntekijätarve tyydyttyy. Tärkeää on myös mentoroinnin nuorempaa henkilöstöä sitouttava vaikutus, ja kokemusperäisen tiedon siirtäminen nuoremmille kollegoille vahvistaa koko organisaatiota. Mentorointi on kokeneemman taholta nuoremman ohjaamista, mutta myös työntekijän kokemus organisaation tuesta työntekijöitään kohtaan, erityisesti vanhempien työntekijöiden kokemana.