Vainon kehykset : kehysanalyysi eron jälkeisen vainon mediarepresentaatioista

Abstract

Vainoaminen kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 2014. Eron jälkeinen vaino on suomalaisessa yhteiskunnassa edelleen heikosti tunnistettu lähisuhdeväkivallan muoto. Vainon tunnistamatta jääminen näkyy niin yksilöiden kuin rakenteiden tasolla tehden muun muassa uhrien avun saamisesta vaikeaa. Kansallisen lainsäädännön lisäksi myös kansainväliset sopimukset velvoittavat lähisuhdeväkivallan yhteiskunnalliseen puuttumiseen ja avun saamisen mahdollisuuksien parantamiseen.

Tutkielma linkittyy sosiologiseen väkivallan ja median tutkimukseen. Kehysanalyyttisen tarkastelun kohteena ovat eron jälkeisestä vainosta tuotetut mediarepresentaatiot. Aineisto (n=24) muodostuu 15 Ylen ja 9 Helsingin Sanomien artikkelista, joissa eron jälkeinen vaino on keskeisenä teemana. Kehysanalyysi tarjoaa sekä metodin että teoreettisen viitekehyksen. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten Yle ja Helsingin Sanomat kehystävät eron jälkeistä vainoa? 2) Millaisena vainottujen ja vainoajien toimijuus ja vastuu sekä toisaalta viranomaisten rooli näyttäytyvät?

Aineistosta nousi esiin kolme keskeistä kehystämisen tapaa: vahvan uhrin kehys, tyypillisen vainoajan kehys sekä viranomaisten kehys. Kehysten rajaama kuva eron jälkeisestä vainosta pitää sisällään niin käsityksiä oikeanlaisesta uhriudesta, tyypillisistä vainoajista, kuin vainosta ilmiönä ja yhteiskunnallisena haasteena. Eron jälkeinen vaino ongelmana paikannetaan rakenteiden tasolle, mutta ratkaisuksi siihen ehdotetaan ensisijaisesti yksilötason toimia. Lisäksi vastuu ratkaisusta on ulkoistettu vainoajista vainottuun samalla, kun vainon nähdään jäävän vaille vahvaa yhteiskunnallista vastuunottoa.