Päihdekuolemaan liittyvä läheisen suru ja sen erityispiirteet

Abstract

Tutkielman aiheena on päihdekuolemaan liittyvä läheisen suru ja sen erityispiirteet. Tavoitteena on selvittää, mikä on tyypillistä päihdekuolemiin liittyvälle läheisen surulle. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa tähän liittyviä kehittämiskohteita ja jatkotutkimusaiheita. Taustateoriana käytetään Kenneth Dokan (1989) äänioikeudettoman ja epäoikeutetun surun (disenfranchised grief) näkökulmaa. Päihdekuolemien kohdalla sosiaalinen tuki voi jäädä vähäiseksi, sillä esimerkiksi päihteiden yliannostukseen tai rattijuopumukseen liittyvä stigma voi vaikeuttaa kuolemasta kertomista (Doka 1999, 38).

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja valituksi tulleiden vertaisarvioitujen artikkeleiden (N=6) pohjalta kuvataan keskeiset päihdekuolemaan liittyvän läheisen surun erityispiirteet.

Aineisto vahvisti teoriaosuudessa esiin tulleen stigman merkitystä. Päihdekuolemien kohdalla kuolemaan liittyvät ja sitä edeltäneet olosuhteet voivat lisätä kuolemaan liittyvää stigmaa ja tätä kautta läheisten surua ja kuormitusta (Valentine ym. 2018, 296-299). Leimautumisen uhka vähentää mahdollisuuksia saada sellaista myötätuntoa ja tukea, joka tukisi surun kanssa eläviä (Feigelman ym. 2011, 291). Toinen vahvasti esiin noussut teema oli kuolemaa edeltänyt läheisten valmiustila.

Sosiaalityön osalta päihdekuolemaan liittyvän läheisen surun kohtaamisessa kehittämiskohteena on se, miten olisi mahdollista ehkäistä ja lieventää läheisten kokemaa stigmaa, jotta olisi mahdollista vahvistaa läheisten äänioikeutta omaan suruunsa (Doka 2002).