Johann Schönfeldin Saul ja En-Dorin noita : henkienmanaajan ja noidan ikonografinen ja tekstuaalinen tulkintaperinne

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään Johann Heinrich Schönfeldin (1609–1684) teosta Saul ja En-Dorin Noita. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millä tavalla noituuden elementit tulivat osaksi Saul ja En-Dorin noita kuva-aihetta ja kuinka nämä näyttäytyvät Schönfeldin teoksessa. Tutkimuksen tarkoitus on avata näiden elementtien merkityksiä ja selvittää minkä takia ne ovat valikoituneet osaksi Schönfeldin teosta. Teosta ja siinä esiintyviä elementtejä tarkastellaan ikonografisen analyysin keinoin.

Tutkimuksessa käydään läpi Vanhan testamentin kertomus Saulista ja En-Dorin noidasta ja kuinka siihen on suhtauduttu. Tutkimuksessa tarkastellaan myös aiheen visuaalisia kuvauksia ja niiden muutosta. Näiden lisäksi huomiota kiinnitetään Schönfeldin henkilöhistoriaan, Augsburgin kaupunkiin ja Schönfeldin vaikutteisiin. Schönfeldin teokseen syvennytään purkamalla siinä esiintyvät elementit osiin ja analysoimalla niiden sisältöjä.

Tutkimuksen perusteella nähdään, kuinka Saul ja En-Dorin noita kertomus ja siinä esiintyvän naisen rooli muuttui huomattavasti 1400-luvun jälkeen. Näihin aikoihin myös kuva-aihe yhdistettiin kehittymässä olevaan noituuden kuvastoon. Schönfeldin teokseen vaikutti aiempien En-Dorin noita kuvausten lisäksi paikallinen kiinnostus noita-aihetta ja kuolleiden henkiä kohtaan. Teoksessa esiintyvät elementit ovat sidoksissa manaamisrituaaliin, noidan työkaluihin ja tämän voimiin. Näiden avulla noita-aihe sidottiin osaksi Vanhan testamentin kertomusta.