Ikääntyneiden ihmisten määrä ja eliniänodote kasvavat sekä Suomessa että maailmassa. Hyvä toimintakyky mahdollistaa itsenäisemmän elämän ja mahdollisuuden osallistua itselle merkityksellisiin asioihin. Se lisää myös hyvinvointia ja elämänlaatua. Toimintakykyisemmät ikääntyneet ihmiset vähentävät sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta sekä kustannuksia. Liikunnallinen elämäntapa edistää toimintakykyä monilta osin. Entisillä huippu-urheilijoilla on monia toimintakykyä edistäviä elintapoja ja vähemmän toimintakykyä heikentäviä sairauksia kuin muulla samanikäisellä väestöllä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää aiemman huippu-urheilu-uran yhteyttä toimintakykyyn iäkkäillä miehillä.
Tämä tutkielma hyödynsi 1980-luvulla alkanutta entisiä huippu-urheilijoita koskevaa pitkittäistutkimusta ja aineistona käytettiin vuonna 2018 kerättyä Terveystutkimus kyselyä. Tutkittavat olivat (n = 255) edustaneet Suomea erilaisissa urheilulajeissa olympialaisissa, maailmanmestaruuskilpai
luissa, Euroopan mestaruuskilpailuissa tai maaottelussa vuosina 1920 − 1965. Verrokkeina (n = 146) toimivat samanikäiset miehet, jotka oli aikoinaan todettu terveiksi armeijan terveystarkastuksessa. Terveyskyselyn ajankohtana tutkittavien keski-ikä oli lähes 80-vuotta. Toimintakykyä arvioitiin päivittäisistä toiminnoista selviytymisellä sekä liikkumiskyvyllä. Päivittäiset toiminnot jaettiin fyysiseen ja psykososiaaliseen toimintakykyyn. Tiedot perustuivat tutkittavien itsearvioon. Ryhmien välistä eroa analysoitiin riippumattomien ryhmien t-testillä, Mann-Whitneyn U -testillä, Pearsonin khiin neliö -testillä ja Fisherin tarkalla testillä. Binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla tarkasteltiin fyysisen ja psykososiaalisen toimintakyvyn sekä liikkumiskyvyn yhteyttä aiempaan huippu-urheilu-uraan.
Entisistä huippu-urheilijoista merkitsevästi suurempi osa kuului hyvän liikkumiskyvyn (p = 0.012) ja fyysisen toimintakyvyn (p = 0.035) ryhmään kuin verrokeista. Psykososiaalisessa toimintakyvyssä ei ollut eroa (p = 0.102). Binäärisen logistisen regressioanalyysin iällä, ammattiasemalla ja fyysisen aktiivisuuden tasolla vakioidut mallit osoittivat, ettei fyysinen (p = 0.925) tai psykososiaalinen toimintakyky (p = 0.450) eikä liikkumiskyky (p = 0.675) olleet yhteydessä entisten huippu-urheilijoiden ryhmään kuulumiseen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että entisillä huippu-urheilijoilla on parempi fyysinen toimintakyky ja liikkumiskyky kuin verrokeilla. Aiemmalla huippu-urheilu-uralla ei ole yhteyttä 80-vuotiaiden miesten toimintakykyyn, kun huomioon otetaan ikä, ammattiasema ja fyysisen aktiivisuuden taso. Suositeltavaa on jatkaa fyysistä aktiivisuutta myös urheilu-uran jälkeen.
...
The number of older people and life expectancy is increasing both in Finland and in the world. Good functional capacity enables a more independent life and the opportunity to participate in things that are relevant to them. It also increases well-being and quality of life. Greater functional ability in older people will reduce the need for and costs of social and health services. An athletic lifestyle promotes functional capacity in many ways. Former elite athletes have many lifestyles that promote functional capacity and fewer debilitating diseases than the rest of the population of the same age. The purpose of this master’s thesis was to investigate the association between the previous elite-level sports career and functional capacity in elderly men.
This thesis utilized a longitudinal study of former elite athletes that began in the 1980s and the present study phase used data from the latest health survey administered in 2018. The subjects were (n = 255) represented Finland in vari
ous sports at the Olympics, World Championships, European Championships or intercountry competitions in 1920-1965. The controls (n = 146) were men of the same age who had classified as having A1 health (completely healthy) at the medical examination into military service at age 20. At the time of the health survey, the mean age of the subjects was nearly 80 years. Functional capacity was measured by how they coped with activities of daily living and mobility. Daily activities were divided into physical and psychosocial functional capacity. The data were based on the subjects’ self-assessment. Differences between the groups were analysed by independent group t-test, Mann-Whitney U test, Pearson chi-square test, and Fisher’s exact test. Binary logistic regression analysis was used to examine the connection between physical and psychosocial functional capacity and mobility, and a previous elite-level sports career.
A significantly higher proportion of former elite athletes belonged to the group of good mobility (p = 0.012) and physical functional capacity (p = 0.035) than the controls. There was no difference in psychosocial functional capacity (p = 0.102). The models of binary logistic regression analysis adjusted for age, socioeconomic status and level of physical activity showed, that neither physical (p = 0.925) nor psychosocial functional capacity (p = 0.450) nor mobility (p = 0.675) were associated to the group of former elite athletes.
In conclusion, former elite athletes have better physical functional capacity and mobility than the controls. A previous elite-level sports career is not associated to the functional capacity of 80-year-old men, when given age, professional status and the level of physical activity. It is recommended to continue physical activity even after a sports career.
...
