Eläkeläisten köyhyys ikääntyvässä Suomessa

Abstract

Kandidaatin tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa ikä-ihmisten rahallista köyhyyttä kirjallisuuskatsauksena, joka rakentaa kokonaiskuvaa ikäihmisten köyhyydestä ilmiönä. Pyrkimyksenä on tunnistaa ilmiöön liittyviä tekijöitä ja kuvailla miten köyhyys näyttäytyy ikäihmisten elämässä. Lopuksi pohdin saatujen tulosten perusteella miten geron-ologisessa sosiaalityössä huomioidaan ikäihmisten köyhyyttä. Etenkin yksinasuvilla, kansan- ja takuueläkkeen varassa elävillä on suhteellinen köyhyysriski kohonnut erityisen suureksi samanaikaisesti pienituloisten eläkeläisten määrän kasvaessa. Näiden väestöryhmien suhteellinen köyhyysriski on muissa pohjoismaissa Suomi mukaan lukien huomiota herättävän laajaa. (Eläkekysymysten asiantuntija-työryhmän raportti, 17.) Väestön ikääntyminen ja ikääntymiseen liittyvät monet rinnakkaiset kehityssuunnat tuot-tavat ilmiöitä ja myös toi-meentulon vaikeuksia, joista tiedetään varsin vähän ja jotka edellyttävät perusteellista ja monipuolista tutkimusta ja pohdintaa. Pienituloisuus on aikaisempien tietojen perusteella kohdistunut erityisesti ikääntyneisiin naisiin, yksinasuviin ja työkyvyttömyyseläkeläisiin kun koetut toimeentulovaikeudet paikantuvat nykyään selkeimmin pienituloisiin ja terveytensä heikoksi kokeviin. (Ahonen, Palomäki & Polvinen 2018). Tutkimukset ovat osoittaneet eläkeläisten kokemuksen rahojen riittävyydestä tavanomaisten menojen kattamisessa olevan heikompaa kuin aiemmissa ja laajemmissa hyvinvointi- ja toimeentulokyselyissä. Huomioon otettava havainto on taloudellisen tyytyväisyyden matalampi taso kuin mitä aiemmin on tullut esiin. Terveydenhuollon asiakasmaksut tai matkakulut voivat olla este palveluihin hakeutumiselle ja taloudellisista syistä ikäihmiset voivat joutua säästämään lääkärikäynneistä, lääkkeistä tai muista perustarpeista. Kriisit ja erilaiset elämänmuutokset aiheuttavat tuen ja palvelujen tarvetta, jolloin palveluneuvonta, palvelutarpeen arviointi ja palvelujen saatavuus ovat iäkkäille ensiarvoisen tärkeitä. Iäkkään henkisen hyvinvoinnin riskitekijöitä voivat olla leskeytyminen, vakavasti sairastuminen, muistin heikkeneminen, liikkumisrajoitteisuus ja muut vanhe-nemisen mukanaan tuomat muutokset, jolloin kaikille riittävän toimeentulon turvaaminen, johon tarvitaan viime-kädessä yhteiskunnan tukea, on hyvinvoinnin ja terveellisen elämän edellytys. Hoivatyön vastaanottaminen edellyttää asiakkaan avun tarpeen tunnistamista ja tunnustamista. Asiakkaat itse karsivat ja muokkaavat tarpeita sen mukaan, mihin kehtaavat pyytää ulkopuolista apua, mihin palveluun on varaa ja sen jälkeen toimimaan palvelun tilaajana. (Kuronen 2007, 78.) Ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö, joka tasoltaan näyttää olevan suhteellisen korkea heidän toimintakyvyn heikkenemisen seurauksena, on myös henkisen hyvinvoinnin riskitekijöitä. Taloudellisena hyväksikäyttönä voidaan nähdä ikäihmisen rahojen tai muun omaisuuden luvatonta käyttämistä, myymistä tai hävittämistä. Myös tekijän uhkailu hoidotta jättämisellä ja iäkkään hylkäämisellä sekä kiristäminen väkivallalla päästäkseen käyttämään iäkkään rahoja tai muuta omaisuutta, täyttää taloudellisen väkivallan kriteerit. Luottamuksellisissa ihmissuhteissa uhri on usein riippuvainen tekijästä ja hänen antamasta avusta, joka tekee taloudellisesta väkivallasta haavoittavinta. (Taiveaho 2020, Ikääntyneet rikosten uhrina.)