Kehonkuvan myönteiset muutokset ryhmämuotoisen tanssi-liiketerapian aikana

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin millä tavoin ryhmämuotoinen tanssi- liiketerapia (TLT) vaikuttaa masennuskuntoutujien kehonkuvaan. Tavoitteena oli tarkastella, millaisia kehonkuvan kokemuksia masentuneilla on ja muuttuvatko ne alku-, jälki-, sekä seurantamittausten välillä. Tutkittavat (n=15) olivat masennusdiagnoosin saaneita 20-64-vuotiaita (ka=38v.) naisia. Tutkittavat osallistuivat tanssiliiketerapia interventioon, joka kesti 10 viikkoa ja tapaamisia oli kahdesti viikossa 75 minuuttia kerrallaan. Ryhmien vetäjät olivat koulutettuja tanssi-liiketerapeutteja. Tutkittavat saivat myös tavanomaista hoitoa tutkimuksen aikana. Tutkittavien kehonkuvan vastauksia tarkasteltiin luomalla teemaluokkia eri mittauskertojen kirjallisista vastauksista. Vastauksia tutkittiin aineistolähtöisesti kysymyksistä: ”Miten koet kehosi olemuksen?”, ”Millaista sinun on toimia fyysisesti?”, ”Millaisena koet kehosi perustunnelman ollessasi itseksesi?” ja ”Mikä sinulle on tärkeää kehossasi?”. Jokainen kysymys luokiteltiin erikseen. Kehon olemukseen muodostui kuusi teemaluokkaa: väsymys ja jännittyneisyys, myönteinen – ja kielteinen ulkonäkökuvaus, fyysisyys ja toiminta, myönteinen olemus sekä irrallisuus. Väsymyksen ja jännityksen, kielteisen ulkonäkökuvauksen ja irrallisuuden kokemukset vähenivät, jopa poistuivat, kun taas myönteisen olemuksen kuvaukset lisääntyivät seurantamittauksessa. Fyysiseen toimintaan teemaluokkia tuli neljä: väsymys ja ahdistus, fyysiset rajoitukset, neutraalit ja myönteiset ilmaukset sekä sosiaalisuus, tietoisuus ja tarkkailu. Näistä neutraalit ja myönteiset ilmaukset lisääntyivät. Kehon perustunnelman luokat olivat muutoin samat, kuin fyysisen toiminnan, mutta fyysisten rajoitusten sijaan luokaksi muodostui kipu ja särky. Väsymyksen ja ahdistuksen maininnat poistuivat seurantamittauksessa ja myönteiset ilmaisut lisääntyivät. Tärkeän kehon teemaluokat poikkesivat muista ja niitä muodostui neljä: toive muutoksesta, arvojen muutos, kehon tunteminen ja tärkeiden asioiden kuvaus. Toiveet muutoksesta vähenivät ja arvot muuttuivat intervention aikana. Merkittävimpinä tuloksina tässä tutkimuksessa voidaan pitää väsymyksen ja ahdistuksen tunteiden vähenemistä, myönteisten kokemusten lisääntymistä sekä irrallisuuden kokemusten poistumista. Tutkimuksen perusteella ryhmämuotoinen tanssi- liiketerapia parantaa masentuneiden kehonkuvaa ja vastaukset kuvaavat myös masennusoireilun vähenemistä. Tutkimus täydentää aiempaa tutkimustietoa ja auttaa ymmärtämään, millä tavoin tanssi- liiketerapia vaikuttaa kehonkuvaan ja sitä kautta masennukseen.

The aim of this study was to examine how group-based dance movement therapy (DMT) affects the body image of depressed patients. The objective was to investigate what kind of body image experiences depressed people have, and whether there was any change between pre-, post- and follow-up measurements. The participants (n = 15) were women aged 20-64 (mean 38) diagnosed with depression. They participated in a dance movement therapy intervention that lasted 10 weeks and consisted of two 75 minutes sessions per week. The group leaders were trained dance movement therapists. Subjects also received treatment as usual during the study. Body image responses of the subjects were examined by creating theme categories from written responses at different points of measurement. The answers were studied based on the following questions: “How do you perceive your body and its appearances?”, “What is it like for you to take physical action?”, “What is the basic mood like in your body when you are by yourself?” and “What is important for you in your body?”. Each question was classified separately. Six themes were formed in the perceived body: fatigue and tension, positive and negative appearances, physicality and action, positive essence, and detachment. Experiences of fatigue and tension, negative appearance, and detachment decreased, even disappeared, while descriptions of positive essence increased in follow-up measurement. There were four thematic categories for physical activity: fatigue and anxiety, physical limitations, neutral and positive expressions, and sociality, awareness, and observation. From these, neutral and positive expressions increased. The categories of basic mood in the body while being by themselves were also fatigue and anxiety, neutral and positive expressions, detachment and awareness, and pain. Mentions of fatigue and anxiety disappeared in the follow-up measurement and positive expressions increased. The thematic categories of perceived important body features differed from the others and consisted of four: the desire for change, the change of values, the knowledge of the body, and the description of important things. Hopes for change diminished and values changed during the intervention. The most significant findings in this study were a reduction in feelings of fatigue and anxiety, an increase in positive experiences, and the experiences of detachment disappeared. Based on this study, groupbased dance movement therapy improves the body image of depressed people. The answers also indicate a reduction in symptoms of depression. The present research complements previous research data and helps to understand how dance movement therapy affects body image, and thus, depression.