Tyttöjen sukuelinten silpominen ja sosiaalityö : näkökulmia silpomisen vastaiseen työhön

Abstract

Kandidaatintutkielmassa tarkastelen tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä länsimaisen sosiaalityön sekä maahanmuuton kontekstissa. Tyttöjen sukuelinten silpomisessa on kyse sukuelinten vahingoittamisesta ilman lääketieteellistä perustetta. Tavoitteenani on selvittää, millaisia perusteita sosiaalityön osallistumiselle silpomisen vastaiseen työhön tutkielman aineistosta on paikannettavissa sekä mitä sosiaalityön tehtävä silpomisen vastaisessa työssä pitää sisällään. Lisäksi etsin tutkielmassa vastausta siihen, kuinka silpomisen kulttuurinen merkitys nousee esiin suhteessa silpomisen vastaiseen työhön. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisia ulottuvuuksia länsimaisen sosiaalityön tehtävällä on osana tyttöjen silpomisen vastaista työtä? 2) Miten silpomisen kulttuurinen merkitys nousee esiin suhteessa silpomisen vastaiseen työhön?

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu silpomisen normiulottuvuuden sekä kulttuurisen kompetenssin käsitteen ympärille. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineistona on kymmenen vertaisarvioitua artikkelia. Aineistosta olen paikantanut kolme erillistä teemaa, jotka ovat sosiaalityön tehtävän perusteet silpomisen vastaisessa työssä, silpomisen vastaiseen työhön sisältyvät jännitteet sekä kulttuurinen kompetenssi silpomisen vastaisessa työssä.

Tutkielman aineistosta nousee esiin, että sosiaalityön osallistuminen silpomisen vastaiseen työhön perustuu sosiaalityön profession eettiseen ohjeistukseen ja arvoperustaan sekä sosiaalityön sitoutumiseen ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sosiaalityön käytännön ulottuvuus silpomisen vastaisessa työssä pitää sisällään yhteistyön rakentamista eri tahojen välille, koulutus- ja opetustehtäviä sekä niiden tyttöjen ja naisten kohtaamista, joita sukuelinten silpominen ilmiönä koskettaa. Silpomisen vastaiseen työhön sisältyvät jännitteet ovat puolestaan seurausta länsimaisen sosiaalityön sekä silpomisen kulttuurisen merkityksen kohtaamisesta, mikä voi synnyttää toiseuden ja ulossulkemisen kokemuksia niille yksilöille, joita sukuelinten silpominen koskettaa. Kolmas teema eli kulttuurinen kompetenssi pitää sisällään silpomisen kulttuurisen merkityksen huomioimisen osana silpomisen vastaista työtä. Tämä tarkoittaa silpomista harjoittavista yhteistöistä tulevien ihmisten elämäntilanteiden kokonaisvaltaista huomioimista sekä heidän osallistamistaan silpomisen vastaiseen työhön.

Tutkielmani osoittaa, että sosiaalityöllä on perusteltu paikka silpomisen vastaisessa työssä ja että tämän työn toteuttaminen vaatii erityistä kulttuurisen kompetenssin hallintaa sosiaalityön ammattilaisilta.