Muiden pelastuksen tähden : harhaoppisten rankaisemisen ja suvaitsemisen filosofinen perusta Tuomas Akvinolaisella ja John Lockella

Abstract

Tässä työssä käsittelen ja vertailen Tuomas Akvinolaisen ja John Locken käsityksiä valtiollisen vallankäytön suhteesta uskonnolliseen erimielisyyteen. Tutkin kysymystä Akvinolaisen osalta Summa Theologiaen toisen osan toisen osan kysymyksen 11 kohdan 3 kautta. Locken osalta pääaineistona toimii Ensimmäinen kirje suvaitsevaisuudesta. Akvinolaisen kohdalla keskityn erityisesti niin kutsuttuun harhaoppisuuteen, jossa kastettu Kristitty pyrkii muuttamaan kirkon vahvistamia opinkappaleita ja johon syyllistyneille Akvinolainen esittää kuolemanrangaistusta. Lockelle eri uskonnollisen erimielisyyden kategoriat eivät ole merkitseviä sen suhteen, miten valtion tulee toimia niitä kohtaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkia uskonnollisia näkemyksiä tulee Locken mukaan suvaita. Ymmärtääkseni tätä eroa tuon esiin filosofisia taustakäsityksiä, jotka toimivat premisseinä näille väitteille. Metodini on filosofinen käsite- ja argumentaatioanalyysi. Tutkin molempien ajattelijoiden käsityksiä valtion alkuperästä ja tarkoituksesta, uskonnollisen uskon luonteesta, luonnonoikeudesta, rankaisemisesta sekä kirkon ja valtion suhteesta. Näihin seikkoihin perehdyttyäni analysoin heidän argumentaatiotaan. Käsiteltyäni kummankin ajattelijan vertailen esille tulleita premissejä ja argumentaatiota. Tuloksena osoitan, että merkittävin premissiero Akvinolaisen ja Locken esitysten välillä on ero käsityksissä yksilön ja yhteisön suhteesta. Akvinolaisen filosofian kollektivistiset piirteet antavat yhteisölle suuremmat mahdollisuudet puuttua yksilön elämään kuin Locken filosofian rajattu yksilön tarpeiden takia perustettu yhteisö. Löydän eroja myös heidän epistemologisista näkemyksistään uskonnollisen uskon luonteesta. Vaikka molemmista lähtökohdista voidaankin tehdä monenlaista filosofiaa, erot premisseissä selittävät erot lopputuloksissa.