Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö : uhrien pakenemista rajoittavat tekijät

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee työperäistä ihmiskauppaa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä Suomessa. Tutkielma perustuu kirjallisuuteen ja aineistona on käytetty niin suomalaista kuin kansainvälistäkin kirjallisuutta. Verrattuna muihin EUmaihin Suomessa on havaittu työperäistä ihmiskauppaa muita ihmiskaupan muotoja enemmän. Hyväksikäyttö on yleistä esimerkiksi ravintola- rakennus-, siivous- ja maatalousaloilla, mutta se jää usein piiloon eivätkä uhrit välttämättä osaa hakea apua. Apua tarjoavat tahot muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, mutta myös sosiaalityöntekijöillä on tärkeä rooli uhrien tunnistamisessa ja heidän auttamisessaan. Työperäinen ihmiskauppa ja siihen vaikuttavat tekijät ovat laaja kokonaisuus. Tutkin tässä kandidaatintutkielmassa uhrien hyväksikäyttötilanteesta poispääsyyn vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden tarkasteluun sovellan Michel Foucault’n valtaa koskevia näkemyksiä kurinpitovallasta sekä tiedon ja vallan suhteesta. Työperäisen ihmiskaupan ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön uhreihin kohdistuu valtaa työnantajan ja yhteiskunnan toimesta. Lisäksi yhteiskunta kohdistaa valtaa myös työnantajaan. Valtasuhteisiin linkittyen tutkielmassa erotellaan kolme uhrien pakenemista vaikeuttavaa tekijää: ilmiön tunnistamisen vaikeus, työnantajan kontrollointikeinot sekä uhrien pelko viranomaisia kohtaan, joka on osakseen myös pelkoa kotimaahan palauttamisesta. Uhrien tunnistamista vaikeuttavia tekijöitä ovat muun muassa heikko tietoisuus ilmiöstä ja vanhanaikaiset käsitykset tyypillisestä uhrista, rikosoikeudellisten määritelmien vaikeus sekä monitahoisten viranomaistoimijoiden puutteellinen yhteistyö. Tyypillisiä työnantajan uhreihin kohdistamia kontrollointikeinoja on useita, joista tässä tutkielmassa otan tarkemmin esille taloudelliset pakotteet, kuten velkoihin ja palkkaan liittyvät epäkohdat, uhkailun, työlupaan liittyvän kiristämisen ja hyväksikäytön sekä uhrin eristämisen muusta yhteiskunnasta esimerkiksi jatkuvaa valvontaa apuna käyttäen ja uhrin kielimuuria hyödyntäen. Uhrit eivät välttämättä uskalla tai osaa hakea apua ja viranomaisia pelätään esimerkiksi kotimaahan palauttamisen vuoksi.