Muistisairaan itsemääräämisoikeuden turvaaminen hoitotahdolla

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen eettisiä näkökulmia liittyen muistisairaiden itsemääräämisoikeuden turvaamiseen hoitotahdolla. Muistisairaiden ollessa haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä heidän oikeuksiensa toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Itsemääräämisoikeuden käsitettä lähestyn tutkielmassani sekä filosofisen keskustelun että sosiaalityön näkökulmista. Itsemääräämisestä on käyty laajaa keskustelua ja siitä on olemassa erilaisia teorioita, mutta itsemääräämisoikeuden keskiössä on jokaisen ihmisen oikeus elää omannäköistään elämää ja vaikuttaa itseensä liittyviin asioihin. Hoitotahto on yleistynyt väline muistisairaiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa siinä vaiheessa, kun henkilö ei enää kykene ilmaisemaan tahtoaan pätevästi. Hoitotahto on tulevaan suuntautuva tahdonilmaus, jonka periaatteena on turvata itsemääräämisoikeuden toteutuminen mahdollisimman pitkälle. Hoitotahdon eettisyys on kuitenkin herättänyt keskustelua. Tutkielmassani käyn läpi eettisiä kysymyksiä liittyen hoitotahtoon. Hoitotahdon tulkinta voi luoda epäselvyyksiä, sillä epätarkkoja hoitotahtoja on vaikea noudattaa kompleksisissa tilanteissa. Ratkaisuina tulkinnan ongelmiin on esitetty kommunikaation lisäämistä potilaan, läheisten ja hoitohenkilökunnan välillä sekä tarkempaa ja laajempaa hoitotahdon muotoilua. Ilmeisyys- ja integriteettinäkökulmien kautta voidaan pohtia, vastaako toimintakykyisenä tehty hoitotahto muistisairaan nykyistä tahtoa ja tulisiko tätä noudattaa sitovasti. Myös identiteetin jatkuvuuden perusteella hoitotahdon pätevyyttä voidaan kyseenalaistaa. Identiteettikysymyksessä tuodaan esille ihmisen identiteetin muuttuminen muistisairauden myötä siinä asteessa, ettei hoitotahto vastaa enää muistisairaan omaa tahtoa. Mielestäni eettisten kysymysten pohtiminen on tärkeää, jotta muistisairaiden itsemääräämisoikeus voitaisiin turvata aidosti.