Maisterintutkielmani tavoitteena on muodostaa tutkimusaineiston tapausesimerkkien pohjalta käsitys suomalaisen taideteollisen muotoilun väärennöksistä ja laittomista jäljitelmistä. Aihetta on tutkittu marginaalisesti ja koska kuvataiteen väärennöstutkimus on ajankohtainen ja mediaa kiinnostava tutkimusala, mielestäni on tärkeää nostaa akateemiseen keskusteluun mukaan myös designiin kohdistuvat väärinkäytökset. Uskon tutkimukseni tuovan uutta näkökulmaa olemassa olevaan väärennöstutkimukseen ja tiedon lisäämisen intressin ohella sen yhteiskunnallinen merkitys liittyy kuluttajavalistukseen, sillä valveutuneisuus estää joutumasta rikoksen kohteeksi. Väärennökset voivat vahingoittaa alkuperäisten tuotteiden suunnittelijoiden ja valmistajien lisäksi myös tuotteiden käyttäjiä. Laajemmalla tasolla väärennöksistä koituu haittaa taloudelle ja yleiselle turvallisuudelle.
Tutkimukseni kysymyksenasettelussa keskityn suomalaisen taideteollisen muotoilun väärennöstilanteen kartoittamiseen tarkastel
emalla designin väärennyskohteita ja -keinoja. Lisäksi pohdin, miten tuote- ja taideväärennöstutkimusta voidaan soveltaa designväärennösten tutkimiseen. Selvitän myös designväärennystapauksia ja niiden ilmentämää väärentämistilannetta. Tutkimukseni sijoittuu taiteentutkimuksen alaisuuteen, mutta tarkastelen aihetta monitieteisesti, sillä laajemmin tutkimukseni asettuu taiteentutkimuksen taideväärennöstutkimuksen sekä oikeus- ja taloustieteen tuoteväärennöstutkimuksen rajalle. Aihealueeseen liittyvä lakikonteksti on tutkimukseni kannalta keskeinen ja tarkastelen myös immateriaalioikeuksiin keskittyvää lainsäädäntöä. Tutkielmani aineistona ovat pääasiassa mediassa esitetyt suomalaisen designin väärennystapaukset. Aineiston analyysissa hyödynnän tutkimusmenetelmänä ankkuroitua teoriaa pyrkien hahmottamaan selkeän kokonaisuuden designväärentämisestä yhdistämällä tuote- ja taideväärennöstutkimuksen näkökulmia ja analysoimalla tutkimusaineistoa näitä ja lakikontekstia vasten.
Tutkimuksessa käy ilmi väärentämisen ja laittoman jäljittelyn olevan yllättävän yleistä, mutta tuotteiden ominaispiirteiden jäljittely on kuitenkin selkeästi väärentämistä yleisempää. Tutkimukseni vahvistaa, että tyypillisesti väärentäminen ja jäljittely kohdistuvat tunnettuihin, arvostettuihin ja arvokkaisiin designesineisiin. Aineistosta ja tiedonannoista näkyy, että esineiden manipulointi ja tiedollinen väärentäminen ovat väärennöskeinoina yleisempiä kuin uuden esineen valmistaminen väärennystarkoituksessa. Väärennösten tunnistamisessa alkuperäisen esineen sekä sen suunnittelijan tuotannon ja tyylin tunteminen on tärkeää. Sarjatuotettujen esineiden kohdalla erityisesti tuoteväärennösten tunnistamisessa hyödynnetyt näkökulmat auttavat väärennöksen arvioinnissa ja taideväärennöstutkimuksen metodit tarjoavat suurimman hyödyn harvinaisten tai uniikkien esineiden kohdalla. Suomessa valmistetut väärennökset ovat harvinaisia ja väärennökset tulevat maahan usein verkkokaupan kautta ulkomailta. Rikosilmoitusten ja oikeuskäsittelyiden vähyyden näkökulmasta kyseessä on piilorikollisuuden muoto.
Kenties aiheen arkaluontoisuuden vuoksi en valitettavasti ole päässyt yhteyteen kaikkien tahojen kanssa, joilla on tietoa aiheesta. Mielestäni yksi keskeisimmistä keinoista väärentämiseen puuttumisessa ja väärennösten leviämisen estämisessä olisi avoin, rehellinen keskustelu alalla toimivien välillä. Tiedon lisäämisellä sekä häpeän ja syyllisyyden leiman poistamisella olisi suuri merkitys siihen, että designväärentäminen muuttuisi piilorikollisuudesta näkyväksi, jolloin siihen olisi lain keinoin helpompi puuttua.
...
