Dystopian piirteet Stam1nan rocklyriikassa albumeilla Viimeinen Atlantis ja Elokuutio

Abstract

Tässä maisterintutkilmassa tarkastellaan metalliyhtye Stam1nan albumeiden Viimeinen Atlantis ja Elokuutio rocklyriikan dystooppisuutta. Tutkielmassa eritellään albumeiden rocklyriikassa ilmeneviä dystopian piirteitä sekä rocklyriikan keinoja, joilla dystopia albumille rakentuu. Analyysi on toteutettu kuuntelemalla ja lukemalla albumeiden rocklyriikkaa verraten sitä Erika Gottliebin kokoamaan klassisten dystopioiden piirreluetteloon ja paikoin myös muuhun dystooppisen fiktion teoriaan. Albumeiden sanoituksia ei tarkastella irrallisena tekstinä, vaan osana rocklyriikan ja musiikin yhdessä muodostamia kappaleita ja albumikokonaisuuksia. Analyysissa tuodaan esiin myös musiikin vaikutusta tehtyihin tulkintoihin. Tutkimuksessa käy ilmi, että monet klassisen dystopian piirteet ovat selkeästi esillä Elokuutiolla ja Viimeisellä Atlantiksella. Yksilön totaalinen kontrollointi ja saatavilla olevan tiedon rajoittaminen tai manipulointi toistuvat kummallakin albumilla. Molemmilla albumeilla on myös selkeästi havaittavissa uskonnon asemaan noussut vallitseva ideologia, jonka avulla vallitsevaa tilaa ylläpidetään. Lisäksi kummankin albumin tarina jossain määrin seuraa tyypillistä dystooppisen kertomuksen kaarta, jossa päähenkilön matka käy heräämisen, kapinoinnin ja oikeudenkäynnin kautta rangaistukseen. Selkeästi ilmastofiktion genreen kuuluva Viimeinen Atlantis erottuu kuitenkin klassisista dystopioista erityisesti loppunsa puolesta, sillä albumin puhuja ei saa ankaraa rangaistusta ja tarinan loppu jää avoimeksi. Viimeisellä Atlantiksella on myös havaittavissa klassisille dystopioille tyypillisen kahden aikatason sijaan kolme aikatasoa, joiden välisiä syy-seuraussuhteita osoitetaan. Lisäksi kummankin albumin tarina sijoittuu kaukaisen tulevaisuuden sijaan läheiseen tulevaisuuteen tai jopa nykyisyyteen. Stam1nan rocklyriikassa leikitellään arkisilla kielikuvilla, luodaan uusia sekä käytetään runsaasti alluusioita ja intertekstuaalisia viittauksia. Erityisesti viittaukset aikamme ilmiöihin kytkevät albumeiden rocklyriikkaa nykyisyyteemme ja siten vahvistavat mielikuvaa aikatasojen välisestä syyseuraussuhteesta. Runsaat viittaukset kristilliseen perinteeseen taas vahvistavat mielikuvaa ideologioiden uskontomaisuudesta.