Käteismyynnin määrä ja ilmeneminen harmaassa taloudessa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää käteisen rahan esiintymistä harmaassa taloudessa. Tutkielma on toteutettu sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä käyttäen. Kvantitatiivisessa tutkimusosuudessa havainnoidaan Verohallinnon riskienhallinnan muodostamaa tilastoa maksukorttiaineistosta. Aineisto käsittää eri tahojen välittämiä korttimaksuja 2013 - 2018. Kvantitatiivisia havaintoja ja tuloksia täydennetään kvalitatiivisin keinoin, jotta tulokset olisivat luotettavammat sekä paremmin ymmärrettävät. Kvalitatiivinen osuus suoritetaan haastattelemalla Verohallinnossa harmaata taloutta torjuvia henkilöitä. Haastatteluiden teemana on pohtia niitä ilmiöitä ja asioita, joiden perusteella voidaan epäillä harmaata taloutta harjoitettavan. Tutkielman tuloksena voidaan sanoa, että puuttuva käteismyynti ei ole koko-naisuudessaan ongelmana laaja, vaan kohdistuu enimmäkseen tietyille toimialoille. Toimialaluokituksen väljyys ja seurannan puute aiheuttavat kohdistamisongelmia riskitoimialoja analysoitaessa. Näiden riskitoimialojen piirteisiin kuuluu muun muassa yksittäisten tuotteiden tai palveluiden kohtuullisen alhainen myyntihinta. Käytössä olevan vertailutiedon, verotustietojen sekä Verohallinnon verovalvontaa suorittavien henkilöiden omien kokemusten perusteella riskitekijöitä pystytään tunnistamaan ja rajaamaan hyvin jo etukäteen. Vaikka tutkielman perusteella osoittautui, että maantieteellisillä seikoilla ei ole kovin merkittävää osuutta puuttuvan myynnin yleisyyteen, on paikallistuntemus merkittävässä roolissa kohdevalintaa ja analyysiä tehtäessä. Suurissa kaupungeissa esimerkiksi kaupunginosien välillä saattaa olla merkittäviä eroja riippuen alueen väestön ikä- ja tulorakenteesta. Käteinen raha vaikuttaa kuitenkin olevan edelleen yleisesti käytössä, eivätkä uudet maksamisen mobiilisovellukset tai alustapalvelut ole ainakaan vielä kovin merkittävässä roolissa vähittäiskaupan maksamisessa.