Etäkuntoutusohjelman käyttöaktiivisuuden yhteys masennusoireiden muutoksiin ikääntyneillä omaishoitajilla

Abstract

Omaishoitajuus lisääntyy ja koskettaa erityisesti ikääntyneitä ihmisiä. Omaishoitajat kokevat työssään psyykkistä kuormitusta, mutta heitä voi olla haasteellista tavoittaa kuntoutukseen ja tukipalveluihin omaishoitotehtävien sitovuuden vuoksi. Lisäksi omaishoitajien kuntoutus on painottunut enemmän fyysiseen kuntoutukseen. Kehittämällä etämuotoisia palveluita voidaan pyrkiä vastaamaan omaishoitajien tarpeisiin helpommin saavutettavista ja myös psyykkisen kuormittuneisuuden huomioivista palvelumalleista. Toisaalta omaishoitajia voi olla haasteellista sitouttaa etäkuntoutukseen esimerkiksi energian- ja ajanpuutteen vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko etäkuntoutusohjelman käyttöaktiivisuudella yhteyttä masennusoireiden muutoksiin ikääntyneillä omaishoitajilla.

Tutkimusaineistona käytettiin Omaishoitajien psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen -hankkeen aineistoa. Tutkittavat olivat keskimäärin 72-vuotiaita ja osallistuivat neljä kuukautta kestäneeseen kuntoutusohjelmaan sekä 10 kuukauden kuluttua toteutettuihin seurantamittauksiin. Masennusoireita mitattiin Beck Depression Inventory-II -mittarilla (BDI-II). Analyysimenetelminä käytettiin varianssianalyysiä selvittämään, oliko etäkuntoutusintervention aiheuttama masennusoireiden väheneminen merkitsevä sekä erikseen yli viisi vuotta omaishoitajina toimineilla. Lisäksi Spearmanin korrelaatioanalyysiä käytettiin alustavasti ja GEE-analyysiä varmentamaan, oliko etäkuntoutusohjelman käyttöaktiivisuudella ja muilla tekijöillä sekä masennusoireiden muutoksilla merkitsevää yhteyttä.

Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että neljän kuukauden etäkuntoutusinterventio vähensi omaishoitajien masennusoireita 15.0 (± 6.4) pisteestä 10.6 (± 5.7) pisteeseen (p < 0.001), mutta masennusoireet lisääntyivät 10 kuukauden seurannassa 12.6 (± 6.8) pisteeseen, eikä masennusoireiden muutos ollut enää merkitsevä (p = 0.08). Vierailupäivien ja ajan yhdysvaikutus oli yhteydessä masennusoireiden vähenemiseen siten, että suurempi määrä vierailupäiviä yhdistyi masennusoireiden suurempaan vähenemiseen (p < 0.05), mutta muutoin käyttöaktiivisuus ei ollut yhteydessä masennusoireiden vähenemiseen. Omaishoitajuuden kestolla (> 5 vuotta) oli merkitsevä yhteys masennusoireiden vähenemiseen (p < 0.05) niin, että pidempi omaishoitajuuden kesto yhdistyi suurempaan masennusoireiden vähenemiseen.

Johtopäätöksinä todetaan, että erityisesti pidempään omaishoitajana toimineet näyttäisivät hyötyvän etäkuntoutuksesta, koska heidän masennusoireensa vähenivät eniten. Täten etäkuntoutusta tulisi suunnata erityisesti pidempään tehtävässään toimineille omaishoitajille. Lisätutkimusta tarvitaan ikääntyneille omaishoitajille suunnatun etäkuntoutuksen käyttöaktiivisuuden ja masennusoireiden muutosten välisestä yhteydestä.

The need of caregiving increases along with increasing number of older adults in Finland. Caregivers confront mental stress and burden but because of time taking nature of caregiving, it can be difficult for them to participate in rehabilitation and other offered social and health services. Furthermore, rehabilitation of caregivers has previously focused mainly on physical disabilities rather than mental well-being. Programs offered via internet, as an e-rehabilitation, can meet the needs of caregivers and improve service accessibility and thus help to cope with mental burden of older caregivers. However, caregivers’ commitment to web-based rehabilitation programs can be a challenge because of their lack of energy or time. The purpose of this study was to investigate if there is an association between the usage activity of an e-rehabilitation program and the changes in depressive symptoms in older caregivers.

Data of this study were collected in the project “Promoting psychological well-being of caregivers”. Participants were approximately 72 years old and took part in a four-month e-rehabilitation program with 10-month follow-up measurements. The change in depressive symptoms was measured with the Beck Depression Inventory-II (BDI-II). ANOVA was used to investigate if the reduction in depressive symptoms among e-rehabilitees and those being a caregiver for more than five years was significant, and GEE analysis was used to test whether more active usage of e-rehabilitation program and/or other factors were associated with reduction in depressive symptoms.

This study showed that the four-month e-rehabilitation intervention reduced caregivers’ depressive symptoms from 15.0 (± 6.4) points to 10.6 (± 5.7) points (p < 0.001), but symptoms increased to 12.6 (± 6.8) points at the 10-month follow-up measurement (p = 0.08). The interaction between usage of the rehabilitation program (days when the program was used during the intervention period) and time was associated with reduction in depressive symptoms so that a greater number of usage days was associated with a greater reduction in depressive symptoms (p < 0.05). Otherwise the usage activity was not associated with a reduction in depressive symptoms. Being a caregiver for over 5 years was significantly associated with the reduction in depressive symptoms (p < 0.05).

This study concludes that those being a caregiver for more than five years benefitted the most from e-rehabilitation program since their depressive symptoms decreased most. Therefore, the e-rehabilitation program can be targeted to most vulnerable older caregivers. Further research is needed to reveal effective ways to use e-rehabilitation programs to reduce depressive symptoms of older caregivers.