Lastenkodissa asuvien nuorten ihmissuhteet : läheisyyttä turvallisella etäisyydellä

Abstract

Pro gradu-tutkielmassani selvitän, miten lastenkotiin sijoitettujen nuorten ihmissuhteita on tutkittu sekä suomalaisessa että kansainvälisessä tutkimuksessa. Lisäksi tutkin, millaisina nämä ihmissuhteet tutkimuksen valossa näyttävät ja mitkä suhteet näyttäytyvät keskeisinä. Aihe on tärkeä, sillä ihmissuhteilla on suuri vaikutus ihmisen elämään. Etenkin lastenkodissa asuvien nuorten kohdalla aihe on merkittävä, koska heidän läheissuhteensa muuttuvat sijoituksen seurauksena, ja lastenkodissa asuvilla nuorilla on tutkitusti enemmän haasteita ihmissuhteissaan ja myöhemmällä elämänpolullaan. Tästä syystä on tärkeä saada lisää koostettua tietoa lastenkodissa asuvien nuorten ihmissuhteista, joita on tutkittu etenkin Suomessa vain vähän. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys paikantuu perhe- ja lähisuhteiden tutkimukseen.

Tutkielmani menetelmä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa on myös integratiivisia piirteitä. Olen pyrkinyt tuottamaan mahdollisimman kattavan ja moninaisen katsauksen nuorten ihmissuhteisiin selkeillä ja avoimilla kriteereillä. Tutkielmani tarjoaa koostetun katsauksen viime vuosina tehdystä lastenkotien ihmissuhteiden tutkimuksesta sisältäen 36 eri maissa tehtyä empiiristä tutkimusta.

Tutkielmani keskeinen löydös on lastenkodin ohjaajien ja nuorten välisen suhteen keskeisyys. Myös vertaissuhteet, eli lastenkodissa asuvien nuorten keskinäiset suhteet esiintyivät aineistossa tärkeinä. Molempiin edellä mainittuihin suhteisiin liittyy institutionaalisia jännitteitä, jotka aiheuttavat suhteisiin etäisyyttä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ohjaaja-nuori työskentelysuhteella pyritään luomaan läheinen, terapeuttinen, joskus jopa kiintymyssuhde. Perhesuhteiden marginaalisuus aineistossa yllätti, koska lainsäädäntö ja käytännön sosiaalityö painottavat etenkin suhdetta vanhempiin paljon. Aineisto ei kuvannut perhesuhteiden laatua, mutta tutkimukset osoittivat, että terapeuttinen yhteistyö nuoren ja perheen kanssa on eduksi nuoren kuntoutumiselle ja kotiutumistavoitteelle. Sosiaalityöntekijän ja nuoren välisiä suhteita käsitteleviä tutkimuksia ei aineistossa ollut.

Tutkimustulosten pohjalta tulin siihen tulokseen, että avoimempi ja moninaisempi perhe-ja ihmissuhdekäsitys voisi olla eduksi lastenkodin nuorten ihmissuhteista puhuttaessa sekä lastenkoti- että sosiaalityössä, vaikka käsityksen jalkauttaminen teoriasta käytäntöön voi olla haastavaa.