Happamuuden vaikutus pohjaeläimistön tilaan Länsi-Suomen joissa

Abstract

Euroopan unionin vesipuitedirektiivi velvoittaa jäsenmaita tarkkailemaan pintavesiensä ekologista tilaa. Pohjaeläimet ovat yksi jokien ekologisessa tila-arvioinnissa käytettävistä biologisista laatutekijöistä. Monet pohjaeläimet ovat herkkiä veden happamuudelle. Länsirannikon jokien ongelmana on ollut jo pitkään happamilta sulfaattimailta peräisin oleva hapan kuormitus. Tässä työssä tutkittiin happamuuden ajallisia ja paikallisia vaikutuksia valittujen Länsi-Suomen jokien (N = 28) pohjaeläimistöön, erityisesti pohjaeläimistön tilaan. Tutkimuksessa oli mukana 125 näytteenoton tulokset vuosilta 2007–2018. Tutkimuskoskien (N = 34) pohjaeläimistön tilaa vertailtiin kohteen pH- ja minimi-pH-arvoihin ja happamien sulfaattimaiden osuuteen valuma-alueella. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös pH:n vaikutusta joidenkin näytteissä yleisten pohjaeläintaksonien esiintymiseen. Happamuuden havaittiin heikentävän pohjaeläimistön tilaa. Pohjaeläimistön tila heikkeni sekä keskimääräisen pH:n että minimi-pH:n laskiessa ja happamien sulfaattimaiden alueosuuden noustessa. Happamuus laski myös pohjaeläinten taksoni- ja yksilömääriä. Raja-arvona voidaan pitää pH-arvoa 5,5: tätä happamampi elinympäristö vähensi selvästi pohjaeläinten esiintymistä. Koska happamuus vaikuttaa selkeästi pohjaeläimistön tilaan, hapanta kuormitusta vähentävä vesiensuojelu ja maankäytön ohjaus ovat erittäin tärkeitä toimenpiteitä vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi.